Majoituimme pe-iltana Tampereelle vanhaan leirikeskukseen jonnekin metsään järven rantaan. Lunta oli vähintäänkin riittävästi joka puolella, joten maisemat olivat lähinnä hyvin valkoisia ja lumisia eikä kokonaisuutta oikein päässyt hahmottamaan. Ilta sujui keskustellen viikonlopun ohjelmasta ja lämmittäen pattereilla ja kaminoilla kylmillään ollutta rakennusta. 

Lauantaina alkoi koirien ja ihmisten treenaus vanhan paperitehtaan alueella. Toisella alueella kohteena oli kaksi ritiläsillalla yhdistettyä rakennusta, joissa koira teemana oli oikeastaan vaikeakulkuiset ritiläportaat, -sillat ja -alustat sekä myös koiran hallinta, koska rakennuksissa oli ovia auki ulos ja valkoinen lumi oli koirille myrkyllistä ainetta. Ohjaajalle haastetta loi myös tilojen hahmottaminen ja erityisesti kaikkien ovien huomaaminen, jotta kaikki tilat tulisi tutkittua. 
Diesel liikkui todella hyvin ja ongelmitta näillä alustoilla, olin todella tyytyväinen siihen. Ensimmäisessä rakennuksessa en ollut aluksi varma, tekikö Diesel töitä. Käytyämme alakerrassa palasimme takaisin ylempään kerrokseen, ja tällöin Diesel merkkaili alaspäin. Koska alhaalla ei kuitenkaan ollut ollut mitään havaintoja, en jäänyt hinkkaamaan ylös vaan totesin, että joko sieltä nousi meidän (useamman henkilön) hajut kun olimme siellä juuri olleet tai sitten alue pitäisi tutkia vielä toisella koiralla.

Yksi ovi tästä tilasta aukesi pyöreän altaan reunustalla kulkevalle kapealle ritiläsillalle, jonka kiersimme koiran kanssa. Pidin Dieselin vapaana, olin päättänyt että paapominen loppuu nyt, minun täytyy luottaa siihen, että se osaa katsoa mihin menee ja missä on. Pudotus alas oli monta metriä ja oikeasti kauhistutti, mutta hyvin meni kuitenkin.

Sisäänkäynti jälkimmäiseen rakennukseen tapahtui korkealta seinältä, josta alas vei ritiläportaat useamman tason kautta. Diesel työskenteli koko ajan, sillä se sai selvästi hajun korkeimman portaikon yläpäässä seinustalla. Vein sen sisälle tuon kerroksen huoneeseen ja vedin oven kiinni perässä, sisällä huoneessa koiralla ei kuitenkaan ollut hajua ja se pyrki ulos tilasta. Ei voinut kuin vetää johtopäätöksen, että haju tuli jostain alempaa siihen portaikkoon ja ylös seinustalle. 
Lopulta maalimies löytyi alhaalta, ja tämä oli myös koko etsintäalueen ainoa maalimies. Tämä harjoitus kesti parisenkymmentä minuuttia ja siitä on videokooste ensimmäisenä alla.

Iltapäivällä keskityimme KOPS-keskusteluihin eli koirakohtaisiin oppimissuunnitelmiin. Ehdin kuitenkin vielä Dieselin kanssa myöhemmin mukaan toiselle rastille, jossa kiivettiin jälleen erilaisia, hyvin jyrkkiäkin ritiläportaita. Reippaasti Diisu mennä tossotti tasaiseen vauhtiin eteenpäin, oli se suunta sitten ylös- tai alaspäin. Ylimpänä tornissa sijaitsevat portaat oli niin jyrkät, että koira kulki miltei pystysuorassa niissä. Autoin alastulossa varmistamalla, että koira ei putoa alas. Aika hurjia paikkoja! Hyvin Diesel teki täälläkin töitä ja ilmaisi varmasti maalimiehet ja myös reagoi ja osoitti selkeästi rakennuksen elementtien kautta eri kerroksiin siirtyneet maalimiesten hajut. 

Illalla palattiin majoituspaikkaan, jossa oli sulake palanut ja patterit ja tilat kylminä taas. Taas aloitettiin lämmittäminen. 

Sunnuntaiaamuna väsymys kaikkosi hetkessä kun satuimme onnettomuuspaikalle ennen "oikeaa" pelastushenkilöstöä. Henkilöauto oli rusauttanut kylki edellä liikenteenjakajassa ollutta liikennevalotolppaa päin, ja auto oli poikittain keskellä toiseen suutaan meneviä kaistoja ja liikennevalot hajonneet kappaleiksi toiseen suuntaan meneville kaistoille. Hienosti otimme tilanteen heti hallintaan: hyvin sujui liikenteen pysäytys ja ohjaaminen, ajoväylien tyhjennys roinasta ja auton siirto pois keskeltä ajorataa, ryhmässä toimien. Kun kolariauto oli saatu siirrettyä syrjään turvalliseen paikkaan ja olimme viimeistelemässä ajoratojen siivousta, saapui ambulanssi paikalle. Olimme jo lähdössä pois, kun paikalle tuli vielä sireenit ulvoen paloauto raivaamaan ajoväyliä. Mainio ilme oli palomiehillä, kun kaikki oli jo tehty. :-D
Kun suuremmilta henkilövahingoilta ja lisäkolareilta vältyttiin, tuli siitä tosi hyvä mieli koko päiväksi!

Sunnuntaina jatkettiin KOPSien parissa ja treenattiin koiria. Diesel kävi vielä uudestaan kiipeilemässä portaissa (toinen video alla). Lisäksi tehtiin treeniä pitkässä rakennuksessa, jossa oli paljon valtavia paperirullia. Lattialla oli paikka paikoin paljon vettä, joka oli jäätynyt, ja tämän ohitus oli Diisulle vaikeaa, sillä jää oli jo alkanut sulaa ja tassut kastui! :-D

Sunnuntaina keskityttiin myös ryhmänjohtajien koulutukseen. Teimme tiedustelua ja kohteen kartoitusta, mittasimme gps:llä alueen ja siinä olevien rakennusten mittasuhteita ja sijainteja. Näitten pohjalta piirsimme kartan johon merkittiin sisäänmenoaukot, arviot rakennusten kerrosmääristä, sopivat autojen parkkipaikat yms. 

Kokonaisuudessaan viikonloppu oli aivan loistava ja hyvin opettavainen, joskin myös pitkä ja rankka. kyllä sunnuntai-iltana maistui kuuma suihku ja oma peti! Ja portaannousulihaksistoa jomotti.

We spent the whole weekend in FinnRescue dog troops training camp with Diesel. The theme was mostly in difficult and unpleasant stairs for the dogs, and comprehending the premises and planning of search tactics for the handlers. Team leaders also practised measuring and making maps of areas with buildings. Diesel had no problems with unpleasant stairs and such. However, he has problems with getting across a floor with ice and melted water on it!