Ilmoitin Diisun BH-kokeeseen "salaa kaikilta" muutama viikko sitten. Olin jo luopunut ajatuksesta tehdä BH tänä vuonna, mutta sitten tottiksessa alkoi palaset loksahdella kohdalleen tuossa loppusyksyn aikana, ja tulla sellainen parempi tuntuma että homma alkaa toimia. Kaveripiirissä vain Satu tiesi suunnitelmamme, sillä tarvitsin apurin kaupunkiosuuden harjoittelemiseen. Kellekään muulle en kertonut suunnitelmistamme, koska en halunnut paineita itselleni. Viime viikonloppuna otettiin la ja su henkilöryhmää muitten treenien ohessa, ja su-iltana joku kysäisi "Joko on paikka varattu kokeeseen" mutta ei kukaan aavistanutkaan että se oli jo seuraavana päivänä.
Sen kerran kun yrittää jotain ihan huomaamatta tehdä, niin eikös siellä koepaikalla sitten ole kuitenkin yksi jos toinenkin tuttu... Mutta itse asiassa ei jännittänyt ja ei ollut kauheasti paineita kuitenkaan. Jatkossa ei salailla, mutta tähän koitokseen oli pakko saada valmistautua omassa rauhassa kun on muuten aikamoista härdelliä ollut koko syksy. Että sori vaan kaverit, ja erityisesti pahoittelut Diisun toiselle omistajalle Maijulle, joka tietenkin olisi halunnut olla paikalla katsomassa. 

Arvelin ennalta, että kaupan ulkopuolella yksin istuminen olisi Diisulle kokeen vaikein osuus, ja sitä piti treenata etukäteen. Ajattelin, että se haukkuisi ja jodlaisi perääni tai tempoisi kovasti. Hihnassa vetämättä ei Diisu osaa kulkea ennen kuin väsähtää, ei se tosin enää sinkoilekaan koko ajan eri suuntiin kuten vuosi sitten, mutta ei se kauhean nätistikään kulje. Sekin mietitytti etukäteen, kaatuuko homma siihen.
Niinpä tapasimme muutamana iltana Satun kanssa jonkun lähikaupan luona. Satu toimi virallisena valvojana, joka puuttuisi mahdolliseen ei-toivottuun käytökseen. Minä en kävisi Diisua lainkaan oikaisemassa, koska silloinhan se saisi sen minkä halusikin - minut takaisin. Lisäksi halusin, että harjoitusten aikana olisi joku valvomassa, että kukaan ulkopuolinen ei menisi koiraan koskemaan.

Aluksi laitettiin Diisu kiinni tolppaan kauemmas kaupan parkkipaikalle, ja minä vain kävin kauempana. Komensin sen aina istumaan, sillä kun sillä on tehtävä, niin sen on helpompi olla vouhkaamatta. Ei ollut mitään ongelmia, joten siirryimme lähemmäs kaupan ovea. Lopulta Diisu istui ihan oven pielessä ja ihmiset ja autot tuli ja meni. Muistan ekan kerran kun menin kauppaan sisälle, ja jäin tuulikaappiin hetkeksi. Kuulin kuinka Diisu elämöi ja haukkui. Katsoin tuhruisen ja huuruisen ikkunan läpi, eikös se jotain hillunutkin. Allapäin palasin ulos, ja Diisu istua nakotti samassa kohtaa ja samassa asennossa kuin mihin olin sen jättänytkin, ja ihan hiljaa tuijotti kaupan oville minua odottaen. Virallinen valvoja vakuutti sen olleen niin koko ajan, kaikki äänet ja hilluminen oli minun päässäni.

Toisten koirien ohittaminen yksin odottamisen aikana testattiin samalla tavalla. Diisu laitettiin taas ensin sinne kauemmas parkkipaikan laidalle kiinni, ja minä hipsin autojen taakse piiloon. Satu ohitti omien koiriensa kanssa Diisua pariin kertaan, mutta Diisu vain istua nakotti ja tuijotti minun perääni. Sitten ihan sattumalta tuli joku nainen pikkuruisen venäjäntoyterrierin tms kanssa. Se oli vielä uros ja vähän pullistelevaisen oloinen, ja nainen suuntasi kulkunsa ihan Diisun vierestä ohitse. Loistava testitilaisuus! hihkuin yksinäni kauempana. Ja Diisu vaan istui ja katsoa tihrusti minun perääni, vilkaisi naista mutta ei edes huomannut sitä koiraa!!
Kaupoilla käytiin muistaakseni yhteensä neljä kertaa treenaamassa. Yhden kerran Diisu oli noussut seisomaan, jolloin Satu oli käynyt komentamassa sen heti takaisin istumaan, ja yhden kerran olin sen verran pitempään poissa, että se vinkui vähän. Silloin otettiin heti perään sellainen tosi lyhyt kaupan sisäpuolella käynti vain.

Toisten koirien ohittamista lenkillä ja ylipäätään kaupunkikävelyä kävimme me (nykyään täysin maalaiset jotka ei hihnalenkkejä muuten enää juurikaan harrasta) treenailemassa tuossa lähikylillä eli Nikkilässä ja pari kertaa itä-Helsingissä. Oikein sai keskittyä bongaamaan juoksevia lapsia, polkupyöriä ja toisia koiria ja monta kertaa vaihtaa kadun puolelta toiselle, jotta pääsisi tekemään ohituksia.
Ohituksissahan Diisulla ei ole mitään ikäviä tai pahoja aikeita, vaan se on vaan tosi innokas ja utelias tutustumaan niin ihmisiin kuin koiriinkin.
Tottelevaisuusosuuteen treenailtiin kotioloissa liikkeestä maahanmenoa ja istumista, jotka olikin jo melko hyvin hallussa muuten mutta ei suoraan seuraamisesta. Aika nopeasti ne saatiin kelvollisiksi mutta 30 askelen matka koiran jäätyä istumaan tai maahan oli aluksi liian pitkä. Muutaman treenikerran jälkeen nekin loksahti kohdalleen. Luoksetulossa Diisu tulee nätisti eteen istumaan lyhyestä matkasta, mutta pitkästä matkasta tulee täysillä ja hyppää vasten. Paljon työtä on vielä tehtävä että saadaan paketti kasaan kunnolla, mutta rohkenin silti ilmoittautua BH-kokeeseen.

Kävimme perjantaina leikkimässä ja tekemässä vähän tottista Diisun kanssa koekentällä Tuusulassa. Maanantaina 15.11. alkoi iltapäivällä sataa vettä, ja sitä jatkui enemmän tai vähemmän kaatamalla myöhään yöhön saakka. Ja Diisu ei halunnut istua märkään maahan.

Saimme arvonnassa numeron 5. Kokeessa oli tuomarina Juha Kuronen, joka on arvostellut minua ja Mikkoa monissa pelastuskoirakokeissa, aina SM-kokeita myöten. Yksi koirakko keskeytettiin heti alkuunsa, kun tunnistusmerkinnän tarkistus ei onnistunut parista yrityksestä huolimatta. Diisu käyttäytyi tässä varsin mallikkaasti, seisoi paikoillaan rauhallisesti. Olin hyvin yllättynyt arvostelulinjan tiukkuudesta, kun kaksi ensimmäistä koirakkoa sai molemmat toisesta seuraamisesta arvosanan Puutteellinen. Kumpikin kuitenkin pääsi tottisosiosta läpi, koska olivat hallittavissa koko kokeen ajan. Seuraamiset ahdisti kovasti etukäteen, kun ne on niin pitkät ja kaksi vielä peräkkäin, ja Diisun keskittyminen ei ole kovin kestävää laatua. Ihmisryhmä epäilytti myös, kun Diisu on NIIN utelias...

Hihnassa seuraaminen sujui ihan kivasti, pari lisäkäskyä jouduin antamaan ja yhdessä käännöksessä Diisu ei ollut skarppina vaan jatkoi eteenpäin vaikka minä käännyin. Ihmisryhmässä se nuuskutti yhtä miestä, mutta minä en kiristänyt hihnaa vaan käskyllä sain sen mukaani. Tuomari oli tarkkana, ja kulki välillä mukana tosi lähellä suorittavaa koirakkoa. Edellisten koirien suorituksia katsellessa ajattelin että Diisu saattaisi häiriintyä näin läheisestä tarkastelusta mutta ei se onneksi ottanut tuomarista häiriötä.
Vapaana seuraamisessa oli oikeastaan samat virheet, välillä keskittyminen herpaantui ja koira saattoi ajautua hieman väljemmäksi, mutta pääosin kohta oli oikea ja hyvä ja kontakti kiva. Henkilöryhmässä juuttui nuuskuttamaan yhtä ihmistä, mutta käskystä korjasi.
Liikkeestä istumisessa hiljensin vähän ja annoin hyvin selkeän käskyn ja istumaan jäi. Liikkeestä maahanmenossa sama juttu, mutta en katsellut perään enkä tiennyt yhtään mihinkä asentoon koira jäi. Oli kiva kääntyä ympäri ja nähdä että oikein meni. Luoksetulossa ei hypännyt vasten! Istui nätisti ja siitä käskyllä sivulle. Paikallaolossa pysyi hyvin vaikka minua jännitti että saattaisi intoilla kun suorittava koira tuli tosi lähelle L-sakaraa tehdessään seuraamisissa. Emme myöskään treenaile paikallaoloa kovin paljon eikä varsinkaan kauhean pitkää paikallaoloa. Perusasennot ja jättävät liikkeet meni myös sikäli hyvin, että onnistuin katsomaan joka kerta että en käskyttänyt koiraa istumaan tai makaamaan vesilätäkköön. ;-)
Tottelevaisuusosuudesta saimme arvosanan Hyvä muista liikkeistä paitsi paikallaolosta Erinomaisen. Muissa liikkeissä lievä haahuilu ja ohjaajan niin selkeät ja voimakkaat avut tiputti arvosanoja. Itse olisin ollut ankarampi.

Kaupunkiosuudessa piti istua 3-4 kertaa suojateitten kohdalla, ja kerran komentaa koira maahan suojatien eteen, jolloin odotettiin vähän aikaa, esim. jonkun auton ohitus. Oli myös polkupyörä ja juoksija, normaalia muuta väkeä liikkeellä, henkilöryhmä joka kyseli koiran rodusta ja kehui Diisua söpöksi, ja auto joka pysähtyi kohdalle ja kysyi missä on lähin hampurilaispaikka. Otin taktiikaksi mennä tuhatta ja sataa, hirmu vauhtia ettei Diisu ehtisi keksiä mitään haistelu- tai pissijuttuja, vaan vauhdilla ja yhdessä mentiin, ei kuitenkaan seuraten. Vastaan tuleva koira kiinnosti, nätti lyhytkarvacollie jolla oli samanlainen BOT-loimi kuin Mikolla.
Olen opettanut Diisun tulemaan käteeni kiinni käskystä, ja käytin sitä pari kertaa tämän kaupunkiosuuden aikana. Istu-käsky toimii myös hyvin ja siitä oli kovasti hyötyä noissa kyselyissä ja suojateillä pysähtymisissä.
Kaupan ulkopuolella Diisu jäi käskystä istumaan, mutta nousi hetken päästä seisomaan. Vieras koira ohitti ja Diisu muisti selvästi Ai-hitsi-mun-piti-istua! ja äkkiä istuutui. Ei välittänyt koiran ohituksista mitään.

Läpi meni BH-koe ongelmitta. Olen tosi tyytyväinen että tämä koe saatiin nyt tehtyä, niin voi siirtyä tavoitteissa eteenpäin. Satulle suuret kiitokset tsempistä, treeniavusta ja henkisestä tuesta koepaikalla! :-)

Video

 A couple of weeks ago I enrolled Diesel to BH Test. BH (Begleithundprüfung) is the test you must do in Finland before you can enter your dog to any SAR dog or working dog trial (such as IPO or IPOR). It has two parts: obedience part, and city part.
In obedience part you do the following exercises: heelwork on leash, heelwork off leash, sit-stay from heeling, down-stay from heeling with recall, and long down-stay while another dog does the same exercises.
In the city part you walk with your dog on leash in city surroundings and meet people who ask for directions to some place, pass a jogger, another dog, a bicycle etc, and wait calmly alone outside a shop.

I planned to do the BH one year ago in the autumn, that was my plan before Diesel moved in with us. When I learned that he is such a lively dog, I realized it would take lots of work to train him for obedience... mainly because he is so excited about everything that he has big difficulties in concentrating in just one thing. So I had to postpone my plans. Last summer it felt hopeless to get him ready for BH but suddenly now in the autumn we made nice progress in obedience training. Diesel has developed in focus and self-control.

So I sent the entry for the BH test in full silence... even Diesel's co-owner Maiju didn't know. I have had quite a hectic autumn since winning the World championships and Miklos getting sick. I really felt this was something I'd like to do without anyone knowing and incognito. But I had to tell ONE person because I needed help in training. The co-trainer of my SAR dog group, Satu, was kind and helped me. 
I needed to test how Diesel acts in the city test when he is left alone outside a shop while I go inside.

So we met some four times in the evenings, went for a walk and did some obedience training with Diesel and then headed to local supermarkets. At first I attached Diesel to some pole further away from the shop's entrance, and went and hid myself behind a car or something. I always gave Diesel command to sit when leaving him, I thought it was easier for him to remain calm if he was given a strict command what to do.
And he sat. He sat and stared after me. And he didn't even look around him, he just waited for me. Silent. :-)
So I went back to him and moved hi mcloser to the shop's entrance. In the he was sitting next to the entrance, people coming and going, I was inside the store, and he was sitting and waiting for me, silent and calm. There was no big problem that I had expected. Suprise!
Everytime we did this, Satu was somewhere around, keeping an eye on Diesel. I wanted to be sure there was someone watching what he does and how he acts, and had he gotten up or started barking, Satu would have gone and told him No.
We even tested things so that Diesel would sit and wait there, me hiding, people coming and going, and Satu walking past him with her dogs. Once there was even a lady with a male miniature terrier passing by Diesel, and it seemed Diesel did not even notice the dog, he was just watching after me. That was nice!
During the four training sessions outside stores, Diesel once whined a little, and once got up and Satu went to him and told him to sit down again. That was all.

The friday before the BH test I drove to the obedience field where the test was arranged and did a short obedience sessions and played there with Diesel. Monday afternoon, the BH test day, it started raining, and it was raining all evening... And guess what? The one time you try to do something without anyone knowing about it, there are many people you know at the scene...

The BH Test was judged by a Mr who has previously judged me with Miklos in many occasions up to Finnish championship level. One dog was disqualified almost right away as he did not let the judge check his id. Diesel behaved well, he stood calmly still while they checked the micro chip. We got number 5. I watched the first 2 dogs do their obedience. Both got a very low grade for one heelwork exercise, I thought the judging was quite strict. Both did pass however. The next two dogs passed the obedience part aswell, but the judge said they were borderline cases, not so good scores.

Then it was our turn. Heelwork on-leash was ok, except in one turn to the right Diesel was not paying attention to me and continued straight forwards. Heeling across the group of people he stopped to sniff a man but did come to me at command. Heelwork off-leash was pretty much the same - I did have to give a couple of extra commands, but mainly he was actually doing nice heelwork, had good position, and nice contact. In the group of people he again stopped to sniff a person (another one this time) but continued heeling at command. I both heelworks Diesel was quite interested in the other doing down-stay.

Sit-stay from heeling was ok, I gave big extra help in my body language to make sure he'd do it. Down-stay from heeling was better, I just gave the command and a little hand signal as extra help, but I had no idea what position he took. When I walked the 30 steps and turned around it was very nice to see he was lying down!  In recall Diesel always jumps on me if he comes from a longer distance... but not this time! He did it well! Then it was time to take him to the long down-stay while another dog would do the same exercises. I was standing 30 steps away from Diesel, my back towards him. It was really exciting as we have not trained the down-stay so much. But he did it well. 
We got the grade Good for all other exercises except down-stay which was Excellent. I would not have given such high scores.

In the city test part the dog had to behave well all throughout the testing sessions. He had to sit before crossing the road, and once he had to lie down at command before crossing the road. There was a biker, a g jogger, a group of people talking to me, a car pulled over and roller down the window to ask for help etc. My tactic was to move FAST so Diesel did not have any time or chance to stop sniffing and lifting his leg. He was quite interested in the dog that was passing us (nice bitch!) but while sitting outside the shop (me behind the corner) he did not pay any attention to a male dog and people passing by. 

The judge's comments for the city part were short: You can control him when it is necessary.