Paluu tokokentille tehty! Ihan eka virallinen toko Diisun kanssa ja olen oikein tyytyväinen, saatiin ykköstulos ja tosi hyviä arvosanoja. Yllättävin kommentti oli, että tuomari sanoi MUISTAVANSA minut (polskeineni)! Ja olen viimeksi ollut hänen tuomaroimassaan tottelevaisuuskokeessa (tai ylipäätään missään tokossa) 9 vuotta sitten. :-D 

Joulutauon jälkeen meillä olis siis yksi kerta ohjattua treeniä ennen koetta ja silloin tehtiin alokasluokan liikkeet läpi niin, että kouluttaja toimi liikkeenohjaajana. Muuten ollaan treenattu oikeastaan päivittäin kotona. Nyt kovilla pakkasilla ollaan treenattu erityisesti tuota hyppyä eteisaulassa sisällä. 

Olen vieraantunut tuosta liikkeenohjaajan käytöstä aikalailla, kun peko-puolella joutuu itse vastaamaan kuvioista, oikeista askelmääristä ja suunnista yms. Täytyy sanoa, että ekoissa peko-kokeissa tuntui hirveältä kun ei ollut liikkeenohjaajaa kertomassa mitä tehdään ja koska, mutta nyt tuntui hirveältä kun oli se liikkeenohjaaja käskyttämässä eikä saanut itse ajoittaa juttuja samalla tavalla! Tottumiskysymys siis täysin...

Koeaamuna mittari näytti -33 astetta pakkasta! Kraanasta ei tullut lainkaan kylmää vettä (kuumaa kyllä tuli). Autoni ei käynnistynyt. Hieman ylimääräistä harmia siis heti aamusta! Onneksi asumme kukkulan päällä ja auto lopulta käynnistyi mäkikäynnistyksellä nelosvaihteella... matkaan siis päästiin vaikka näytti jo epätoivoiselta.

Koepaikka oli lämmin sisähalli, jossa oli tekonurmipohja. Aluksi Diisu vaikutti vähän hötkyilevältä ja mietin, miten saisin motivoitua sen oikeaan mielentilaan ja innostumaan minusta ja keskittymään siihen mitä sanon. Kun kanssakilpailijat asettelivat häkkejä hallin seinänvierustoille koirilleen, tajusin että sehän minulta oli täysin unohtunut. Seinustalla oli koukkuja joihin koiran hihnan sai laittaa kiinni ja niin ripustin Diisun naulaan odottelemaan. Aikansa se katseli ympärilleen mutta asettui kuitenkin hyvin ja pysyi nahoissaan.

Tein pari lämmittelyliikettä Diisun kanssa odotellessa kokeen alkua ja jätin sen istuksimaan yksin siihen koukkuun. Ihan rauhassa se siinä odottelikin, ei hillinut, huutanut tai hötkyillyt. Kovasti on tapahtunut kehitystä tässä asiassa. :-)

Näin koe sujui:

 

Luoksepäästävyys: 10
Diisu kävi maate pari kertaa kun siinä rivissä odoteltiin tuomaria saapuvaksi luoksemme. Kävi maate myös juuri kun tuomari lähti tulemaan kohti, jouduin käskyttämään ylös. Tosi kivasti tuomari tuli sivukautta rapsuttelemaan.

Paikalla makaaminen: 10
Olis ollut yllätys jos Diisu olisi tämän rikkonut koska ollaan treenattu pitempiin paikallaoloaikoihin pelastuskoirakokeissa ja myös häiriöitä. Toki aina voi sattua ihan mitä vaan - toisessa paikallaoloryhmässä yksi koira lähti heti ohjaajan perään ja toinen lähti heti astumaan viereistä koiraa.

Seuraaminen kytkettynä: 9
Olisin halunnut pitää hihnan oikeassa kädessä.
Olisin saanut pitää hihnan oikeassa kädessä.
Pidin hihnaa pelkässä vasemmassa kädessä koska luulin että niin pitää tehdä ja me ei koskaan treenata niin. Olis kannattanut lukea säännöt. Tai kysyä edes. Pölvästi.
Väljyyttä juoksussa ja täyskäännöksen jälkeen.
Kävelin liian lujaa.

Seuraaminen vapaana: 9½
Ihan ok, tiiviimpää täyskäännöksen jälkeen nyt kuin hihnassa ja osasin juosta hitaampaa jolloin koira pysyi paremmin oikeassa kohdassa.

Liikkeestä maahanmeno: 9½
Ok, annoin pienen käsimerkin joka on kyllä suurempi kuin ajattelin kun sitä osaa katsoa

Luoksetulo: 9
Diisu jäi istumaan mutta meni sitten maahan.
Ihan ääliö ohjaaja! Annoin jännityksessä käskyn "Tänne!" mikä on sana joka ei merkitse Diisulle oikeastaan mitään. Sen luoksetulokäsky on "Hiit" tai "Hiija". Ihme kyllä se lähti tekemään luoksetuloa, mutta tuli poikittain etuoikealle. Taidettiin hämmentyä molemmat. 

Liikkeestä seisominen: 9½
Muutamia askelia liikaa taisi ottaa käskyn jälkeen.

Estehyppy: 0
Pieleen meni!  Ollaan treenattu joitain päiviä nyt sillä omalla hyppyesteellä. Tämä kokeen hyppyeste oli paljon suurempi ja kirkkaanpunainen, ja asettelin taktisesti itseäni ja koiraa pitkän kaavan mukaan siihen telineen eteen, että Diisu ehtisi nähdä ja tajuta että se on hyppyeste. Ja kyllähän se ehti! Nimittäin hypätä kaksi kertaa esteen yli ennen lupaa.
Luvan kanssa teki tosi hienon suorituksen ja vain toista takajalkaa vähän siirsi kun siirryin sen viereen.

Kokonaisvaikutus: 9
Tuomari muisti minut kuulemma ns. aiemmalta tokoajaltani! eli 9 vuoden takaa. Oho. Kovasti kehui kyllä.

Tehtiin Diisun kanssa liikkeet aika lailla yhteen pötköön ilman mitään välikehuja tms. Onneksi tämä oli mahdollista kun tuomari antoi palautteen kokonaan vasta lopussa. Näin suoritus oli enemmän pk/pekomainen, sellainen mihin olen tottunut. 1990-2000-luvun vaihteessa kun kisasin tokossa enemmän, jokaisen liikkeen jälkeen tuli tuomarin perustelu arvosanalle ja siinä oli mielestäni aina harmittavasti turhaa odotteluaikaa liikkeitten välissä.

Suorituksen jälkeen en osannut sanoa oikeastaan miten meni. En ollut katsonut tuomarin antamia arvosanoja suorituksen aikana, vaan keskityin tekemään alusta loppuun yhtä pitempää suoritusta koiran kanssa. Ainoat arvosanat jotka tiesin oli hypyn nolla ja kokonaisvaikutelman ysi jonka näin. Tutut kyllä sanoi että tosi hyvin meni ja korkeita arvosanoja tuli, varmasti ykköstulos, mutta olin itse epäileväinen.

Kun loppupisteet 170 laitettiin listaan esille niin ajattelin että keskitason suoritus, kun luulin että nollille mennyt hyppy oli vain 10 pisteen arvoinen liike.
Kun lopussa saimme arvostelukaavakkeen ja siinä olikin tuon nollan lisäksi vain kiitettäviä numeroita, niin olin tosi tyytyväinen ja yllättynyt! Ja estehyppykin oli siis 20 pisteen arvoinen. Itse asiassa olisimme olleet tasapisteissä luokan voittajan kanssa jos Diisu olisi malttanut odottaa lupaa hypyssä ja olisimme saaneet siitä kympin - ysilläkin varmasti kärkikolmikossa.

Onneksi PON sitten vei avoimen luokan voiton! Onnea Juha ja Takku!!

Tokokärpänen puri, nyt katsotaan uusia kokeita kalenteriin! Ja mietitään missä luokassa seuraavaksi esiinnytään.

 

Videon perusteella muistiinpanot itseä varten:
a) Säännöt olisi kannattanut edes silmäillä läpi edes kerran ennen koetta.
b) Hillittömän pitkät kintut! Ton kokoisen koiran kanssa kantsis liikkua hitaampaa vauhtia (kuten Jan neuvoi jo pari vuotta sitten) ja harppoa lyhyemmin.
c) Kun koiralle ei ole opetettu lainkaan Tänne-sanan merkitystä, juuri sen toimivuutta luoksetulokäskynä ei kannata kokeilla ensimmäistä kertaa tottelevaisuuskokeessa - meni pasmat sekaisin niin koiralta kuin ohjaajaltakin. Kannattaa käyttää sitä sanaa jota aina treeneissäkin käyttää.
d) Ihan kelvollisen suorituksen loppuperusasennossa ei olisi kannattanut tallata koiraa niin että se vinkaisee.
e) Taktisen pitkä perusasennon hakeminen ja asettautuminen hyppyesteen edessä toiveena, että koira huomaisi hyppyesteen ja tunnistaisi sen siksi vaikka se on erikokoinen ja -värinen kuin kotona oleva, oli huono taktiikka. Kyllä se sen huomasi.