Tänään vietimme pitkän päivän Imatran raunioradalla. Matkalla Mersussa oli tiivis tunnelma, kun kyydissä oli 3 ihmistä ja 5 koiraa. Hyvin kuitenkin mahduttiin!
Ensin jakaannuimme kahteen pienryhmään. Omassa ryhmässämme harjoittelimme 1-2 maalimiestä aina pienellä alueella kerrallaan. Saimme monta lyhyttä harjoitusta per koira päivän aikana. Päivän päätteeksi otettiin vielä koko ryhmällä isompi "kokeenomainen" harjoitus koirille ja ohjaajille.
Aluksi Diisulla oli maalimiehet valmiiksi piiloihin laitettuina ja toin sen alueelle ja annoin etsiä ja ilmaista. Kun vaihdoimme toisen pienryhmän kanssa aluetta ja siirryimme isommalle raunioalueelle, otimme melko paljon haamuja ja näkölähtöjä, niin, että koira ja ohjaaja olivat alueen toisella reunalla ja maalimies näyttäytyi alueen vastakkaisella reunalla tai eteni koko alueen lävitse sinne piiloon. Tarkoituksena oli saada koirat etenemään maalimiehen luokse koko raunioalueen läpi suorinta mahdollista reittiä ja nopeasti.
Diisulle näkölähtö ei oikein toiminut, koska se nosti kierrokset niin, että malttoi katsoa maalimiestä vain muutaman metrin ajan ja sitten alkoi vouhotus. Kun koiran päästi ukon perään, ei sillä ollut hajuakaan mihin ukko oli mennyt, mutta kova kiire toki oli! Tehtiin kuitenkin muutama toisto näitä ja keksin että kun tiukasti komennan koiran istumaan ja katsomaan maalimiehen menoa, niin se pystyy kokoamaan itsensä jotenkuten. Viimeisessä harjoituksessa Diisu matkaan päästyään sitten rynnisti koko raunioalueen läpi, toiselle puolelle asti. Eli perille meni! :-)
Diisun liikkuminen vaikealla alustalla oli oikein lupaavaa viime syksyiseen verrattuna, eli pitkä matka on tultu eteenpäin. Se myös irtoaa kivasti ja jos se on varma että jossain on ukko, niin se ei anna periksi. Hyvät treenit saatiin siis! Ja oli taas kiva nähdä Diisun sosiaalisuus, kun se ei sanonut mitään siihen että kotimatkalla Mikon kopissa autossa istuikin vieras uros, Roni. Menomatkalla siinä oli istunut äkäinen vanhempi bortsunarttu Metku, joka rähähti Diisulle joka kerta kun se edes nosti päätään. Näin sitten automatkat kumpaankin suuntaan sujui nukkuen. :-)
Today we had a long day training in the excellent rubble area in Imatra. I think it is the best rubble training area in my country, at least of the ones that I know. We divided the rubble area in several smaller lots and trained in all the lots with just 1-2 victims per area. This way we got lots of repetition but always a new place.
In the first sessions the victims were hidden before Diesel got in the area. He worked very nicely. In other sessions we had access to such great rubble that I wanted to focus on the difficult surface. I wanted to get Diesel run very fast over the rubble, and far away from me. To obtain this, Diesel got to see a victim run away across the rubble to the opposite side of the area. This didin't work so well at first because Diesel got so excited that he only watched for the first couple of meters and then tried to go after so much that when I let him go, he had no idea WHERE to go exatcly but he was in a huge hurry anyway. So indeed I got him running over the rubble: he ran in all possible directions! But there was no focus. He did find the victim always in the end, he does not give up. That is good.
I repeated the run-away or show-up victim a couple of times more and demanded that Diesel sit down and focus and not jump up-and-down and bark while watching. The focus improved, and in the last training of the day, when I sent Diesel to work on rubble, he ran across the whole area all the way to the other side of it. Mission accomplished! ;-)
It is over 3 hours drive to Imatra, and fortunately Diesel slept in the car while driving. After all, we were 3 people and 5 dogs, all in my Mercedes! Diesel stayed in his crate in the car, and in the morning his "neighbour" was an older border collie bitch Metku, who rather dislikes Diesel (but Diesel for some reason likes her), and every time Diesel lifted his head, the bitch growled and made an attack towards him. On the way home in the evening Diesel's neighbour was a lagotto romagnolo male Roni and there was no problem, they just slept all the way.
Diisussa alkaa olla miklosmaisia piirteitä, eli se menee varsin hurjista paikoista niin halutessaan! Yllä se hyppää parista metristä naamalleen tiilikasaan, josta se heti sitten kiipesi takaisin ylös. Yrityksen puutteesta ei ainakaan voi moittia. :-)
Diesel is starting to act more and more like young Miklos while working - he thinks he can go up and down just anywhere! In the photos above he jumps about two meters down, and lands on his face in a pile of bricks - and climbs back up right away again. At least he is trying! :-)
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.