Pääsimme, kiitos vantaalaisten peko-harrastajien ystävällisen tarjouksen, treenaamaan Korson raunioradalle. Dieselille piti tehdä kokeenomainen harjoitus jossa minä en tiedä missä maalimiehet on. Treeni meni muuten hyvin, mutta Diisun nenään tuli voimakkaana jokin haju tuulen mukana radan takaa - Diisu seurasi tätä hajua sinnikkäästi kasalta toiselle kiipeillen, kunnes päätyi takaosan aidalle, ja vielä sieltäkin olisi halunnut jatkaa ulos alueelta. Tämä haju veti sitä mukaansa useampaan kertaan.

Diisu teki koko ajan töitä ja jonkun kommentin mukaan jopa reippaasti (Dieseliksi siis) liikkuen. ;-) Yksi maalimeis, joka makasi isoilla kivenlohkareilla ja jonka piti olla helppo ensimmäinen ukko (tietenkin), oli todella vaikea, sillä haju laskeutui joko viereisen suuren puukelan tai toisella puolella olevan kontin seinustalle, tuulen suunnan vaihtelun mukaan, ja koiran oli hyvin vaikea paikallistaa maalimiestä. Muillakin piiloilla nähtiin nyt se, että Dieselin saadessa hajun tuulessa jonkin kasan päällä se ei halunnut jättää hajua ja siksi siirtyminen kasalta toiselle hajun lähteen löytymiseksi oli vaikeaa sille.
Hyvä treeni. Minun täytyy vaan muistaa itse liikkua ja kattaa alue koiran kanssa.

Training session at the neighbouring town Vantaa's rubble site. Co-trainers made a nice exercise for me and Diesel - like a test so that I didn't know the location of the victims. Some scent came to the area with the wind and Diesel spent a lot of time trying to get to the source of this scent - but it was outside of the area. He tried to get there many times.

It also appeared that Diesel did not want to leave a scent once he got it. If he was working on top of a rubble pile and the wind brought a scent there he hesitated to climb down to move on towards the source of the scent if that meant abandoning the scent for a while.

He seemed better motivated now than before and he worked in a faster pace (still very slow though) and there was no peeing while working. ;-)