Kävelin pellolle jäljen, jolla ei ollut lainkaan ruokaa. Laitoin jäljelle ihan ekaa kertaa esineitä: kaksi käsinettä. Niittenkään kohdalla ei ollut ruokaa. Jäljen päässä oli muovipurkissa herkkuja. Jälki oli tasan 1 km pitkä ja esineet oli 500 m ja 800 m kohdalla. Lähdin välillä asioille ja jälki ehti lopulta vanheta 3 tuntia. Tämä oli pisin ja vanhin jälki mitä Diisulle on koskaan tehty ja myös ensimmäinen jolla ei ollut lainkaan ruokaa.

Jäljennostossa otti ensin takajäljen. Estin etenemisen 10 m jälkeen ja silloin Diisu kääntyi ja jatkoi oikeaan suuntaan. Oli selkeästi vähän ulalla ensin kun oli niin vanha jälki. Maa oli hyvin märkää ja ruoho aika lyhyttä. Paikoin mutaa ja multaa.

Kulmat työskenteli hyvin, jäljellä oli 4 pitkää suoraa joilla tein vähän loivia kaarteita, ja 3 suoraa kulmaa. Esineen kohdalla pysähtyi haistelemaan ja kehuin todella iloisesti. Palkkaa ei ollut mukana enkä siis antanut sille mitään esineestä, en myöskään vaatinut maahanmenoa - pelkkä esineen merkkaaminen riitti nyt. Ekan esineen (500 m kohdalla) jälkeen oli vähän hankaluuksia jatkaa keskittyneesti. Olisin voinut ottaa koiran haltuun, rauhoittaa sen paremmin ja vasta sitten lähettää, nyt tuli lähetettyä ehkä liian kiireesti.

Toisen esineen jälkeen jatkoi jäljestämistä paremmin. Tähän astihan meillä on ollut vain jäljen lopussa palkkapurkki, joten ei oikeastaan ihme että oli tällaisia hankaluuksia. Pellolla tuuli välillä voimakkaastikin sivusta, välillä oli tyyntä. Välillä koira kulki selvästi sivussa jäljeltä ja välillä tarkkaan jäljen päällä. En kuitenkaan lähtenyt neuvomaan paitsi sen kerran, kun koira selvästi ei tajunnut jatkaa jäljestämistä ekan esineen jälkeen.

Viimeisen kulman kohdalla oltiin vain muutaman metrin päässä tienlaidasta, johon autot pysähtyi siltatyömaan liikennevaloihin. Tämä häiritsi Diisua kovasti ja sen oli vaikea keskittyä jäljestämiseen. Onneksi viimeinen 100 metriä sujui hyvin, joskin voimakkaassa vastatuulessa eli korkealla nenällä.

Loppupalkalle pysähtyi ja jäi innostui siitä kovasti. Yllättäen tällaisen vanhemman jäljen jäljestäminen sujuikin kovempaa vauhtia kuin aiemmat, tuoreet jäljet. Olen tosi tyytyväinen kokonaissuoritukseen harjoittelumäärään verrattuna. :-)

Today I laid the most difficult track Diesel has ever had. It was in the end 3 hours old. It was 1 km long and on a wet field with rather short grass. In some parts it was rather muddy. 3 angles. 2 objects - this was the first time I laid objects on the track for Diesel: 2 gloves, dropped down at 500 m and 800 m.

Diesel picked up the track moderately well but started backtracking. After 10 meters or so I pulled on the lead and he switched direction. After that he tracked with better (faster) pace than usually (when the tracks have been more fresh). He managed the corners nicely and marked the objects by stopping to sniff them. I did not give any reward for the objects but I did phraise him a lot.

At first object Diesel must have thought we were at the end as previously he has only had an object in the end of the track (a box with food). It took me whileto get him continue tracking and not looking around so much but once he got into it again it went smoothly. After second object there was not so much difficulties continuing.

After the last angle, at around 850 m, the track went just 3 m from the roadside and car were stopping at red lights at construction work. This disturbed Diesel a lot. Luckily he did get more peaceful last 100 m and finished well!

I am very very pleased with today's tracking and more motivated to start training it more often again. :-)