Huih! Diesel säikäytti meidät eilen. Lähdin käymään Helsingissä Miklosin kanssa ja jätin Mopin ja Dieselin yksin kotiin. Diesel on kova katselemaan ikkunasta, ja ilmeisesti näki kuinka auto katosi mäkeä alas ja pois näkyvistä.
Kotona sisällähän Diesel kulkee jatkuvasti minun perässäni ja makaa ihan lähellä, ulkona taas se on Miklosin kintereillä koko ajan. En ollut todella tajunnut, miten kova kolaus sille on, kun se näkee meidän molempien lähtevän! 

Ukko tuli jossain vaiheessa pikaisesti käymään kotona, ja heti kun hän avasi oven, Diesel syöksyi ulos. T oli ajatellut, että se vain höseltää pihalla kuten aina. Mutta kun T hetken kuluttua oli lähdössä ja huuteli Dieseliä sisälle, ei sitä näkynytkään missään. Moppi vain oli tallessa. (se ei vieläkään uskalla lähteä pihasta ilman ihmistä, ei edes Mikon ja Dieselin kanssa, vaan jää kököttämään saunan kulmalle)

T ei edes nähnyt minne Diesel oli mennyt, huuteli pihalla aikansa, etsi raksalta mutta siellä ei oltu valkoista koiraa nähty. Oli kova kiire ja T oli jo kiroillut ja kuulemma sanonut että prkle jääköön sinne metsään sitten, mutta otti sitten kuitenkin raksalta yhden talkoomiehen mukaan ja lähti kylille vähän ajelemaan.
Kun olivat ajelleet tuonne isommalle tielle asti, niin olivat sattumalta nähneet valkoisen takapuolen katoavan mutkan taakse ja kaasuttivat perään. Mutkan takana Diesel jolkotti eteenpäin keskellä tietä katkoviivaa pitkin ja autot molemmin puolin jarrutteli ja väisteli. Huh! Se ei ollut kuulemma lainkaan noteerannut autoja.

Työmies hyppäsi kyydistä ja yritti saada koiran kiinni (täysin ei-koiraihminen), mutta Diesel ei antanut kiinni vaan paineli karkuun (yhä keskellä tietä). T oli ajanut perässä ja lopulta seuraavassa mutkassa, jyrkässä ylämäessä, jättänyt auton tielle ovet auki ja hypännyt ulos. Diesel oli ensin kuulemma pysähtynyt käskystä mutta sitten yrittänyt karkuun. Tässä tapauksessa sen huono kunto oli sen onni, nimittäin eihän se enää mihinkään jaksanut jyrkässä ylämäessä juosta, kunhan lyllersi vähän ja T sai sen juosten kiinni, nappasi niskasta ja samassa oli auto viilettänyt ohi vain 20 cm päästä Dieselistä. 

Vielä autossakin oli Diesel yrittänyt taistella itsensä ulos, ja kun ajoivat kotipihaan, oli se vieläkin yrittänyt karkuun ja siksi T oli kantanut sen autosta kotiovelle, sysännyt sisään ja laittanut oven lukkoon.

Traumaa Dieselille ei näytä jääneen, sillä se oli ihan normaali itsensä kun tulin kotiin, ja samoin kun T tuli kotiin. Minä olen täällä pitänyt ovet auki ja koirat vapaina enimmän aikaa, eikä mitään häipymistä ole näkynytkään Dieselin ajatuksissa - uskon siis todella, että se lähti hädissään minun ja Miklosin perään. Voi Diesel-parkaa! Ja voi T-parkaa myös, hän kun ei pohjimmiltaan ole ns. koiraihminen ja joutuu mitä karvaisempiin tilanteisiin meillä. Ja "tykkää" Dieselistä vain siksi, että minä itkin Miklosin diagnoosia viikon. (Kun kysyn, "Joko yhtään tykkäät tuosta Dieselistä?" on vastaus "No se on... semmonen.")

Huh sentään! Onneksi ei käynyt mitenkään Dieselille eikä autoilijoille!!
Ja onneksi minä kuulin tapahtuneesta vasta, kun Diesel oli palautettu lukitun oven taakse.

Yesterday Diesel ran away. Oh boy he scared us! I left Diesel and The Mop home alone, and packed myself and Miklos in the car and drove to Helsinki. Apparently, Diesel was watching in the window and saw the car disappear down the road.

At home, inside the house Diesel follows me wherever I go, and outside he follows Miklos. I had not realized how hard it would be on him to see both of us go and leave him home alone! Darn it!

My boyfriend T came home some time later, quickly, just to get the camera, opened the door and Diesel took off right away! T thought he was just running around on the yard, but when he was about to leave, he could not find Diesel. He shouted for him, no effect. He asked the men who are building our new house next door, but they had not seen the white dog. Finally he decided to drive around in the village by car to search for Diesel.

It is about 500 m from our yard to a bigger road. When T arrived at the crossroads, he could see Diesel's white butt disappear behind a curve the bigger road makes. He drove after him, and there Diesel was, trotting in the middle of the road (truly in the middle: he was walking along the middle line). Every now and then, cars would go in both directions: they slowed down and drove very carefully past Diesel, who did not pay attention to the cars.

T's friend (not at all dog-person) jumped out of the car and tried to catch Diesel, but Diesel ran away, still following the middle line on the road. In the next curve the road goes steeply uphills, and, well, Diesel does not have that good condition, so at this point he was stumbling forwards rather than running. T stopped the car in the middle of the road and simply ran to Diesel and grabbed him by the neck and right then a car was passing by, only 20 cm in front of Diesel! Pheew! T carried him into the car.
In the car, Diesel had still tried to escape, and back at home, T had carried him into the house and locked the door. :-D

It seems Diesel suffered no trauma of his little adventure. He was his old self when I came home, and also when T came home later. When I am at home, I often keep doors open and the dogs come and go as they please, and Diesel has certainly showed no will to run away! So it must be the fact that both I and Miklos left home and he must stay, that shocked him so much that he ran after us. Poor Diesel!
And poor T. He is not a dog-person by nature, and with me, he has to deal with many many hairy situations. ;-D

We had so much good luck: no accident happened, both Diesel and all the cars and drivers are ok!