Ilmoittauduimme IPOR-soveltuvuuskokeeseen Dieselin kanssa. Olemme viime viikkoina treenanneet ahkerasti tottista kotona (ulkona) vihreän vinkupallon kanssa. Se on paras palkka mikä Diisulle on löytynyt. Heitän palloa paljon ja Diisu noutaa sen melko hyvin, ja välillä vaadin pieniä tottisjuttuja. kokeen lähestyessä tehtiin vähän pitempiä pätkiä seuraamista välillä, mutta enimmäkseen palkka tuli ihan pienistä jutuista. Pallo on aina muuten piilossa ja tulee esiin siis vain treenisessioitten ajaksi.

Kevään mittaan olemme tehneet myös pari kertaa eteenmenon alkeita ja harjoitelleet uusinta liikettä, liikkeestä seisomaan jäämistä. Noutoa olen vahvistanut tuolla vihreällä vinkupallolla, joka on ensimmäinen esine, jota Diisu tuo käsiin asti. Aina kun se tuo pallon käsiin asti, pallo lentää heti uudelleen. Jos se pudottaa pallon eteeni tai antaa sen huolimattomasti niin tehdään tottista. Pikku hiljaa on pallon tuonti käsiin asti parantunut huomattavasti. ;-)
Kohta pitäisi alkaa rakentaa noutoa noutoesineellä ja keskittyä enemmän jättäviin liikkeisiin.

Koska IPOR-soveltuvuuskokeessa ei ole lainkaan jättäviä liikkeitä, en ole treenaillut niitä lainkaan nyt pariin viikkoon, vaan ollaan tehty pääasiassa vain perusasentoa, seuraamista, käännöksiä jne. Täyskäännös vasemmalle on kyllä vaikea jäykälle leveäperäiselle koiralle.

Tiistaisin olemme yhdistyksen kettistreeneissä treenailleet telineitä ja kantamista. Kantamisen yhteydessä, ja nostaessani Diisua tikkailta alas, on ollut välillä murinaa kun otan Diisua takapuolen alta kiinni. Aluksi ravistelin koiraa vähän ja nostelin uudestaan ja uudestaan kunnes murinoita ei tullut enää, mutta ongelma saattoi toistua seuraavalla kerralla. Vieraille kantajille Diisu ei mitään sano. Ongelma on vain minun ja sen kanssa, ja varmasti jatkoa sille, että en tammikuussa saanut yhteenotossa vietyä vääntöä sen kanssa loppuun asti.

Pari kolme viikkoa sitten Diisu murisi minulle kun nostin sen tikkailta alas. Minä murisin takaisin ja ravistin sitä vähän, ja homma eteni kunnon painiksi. Luulin jo Diisun uskoneen, mutt akun aloin nousta sen päältä pois, oli se hyppäämässä ylös muina miehinä kuin mitää ai olisi tapahtumassa. Jouduin viemään väännön loppuun asti, purin Diisua korvaan ja kuonoon. Lopulta Diisu makasi alla selällään, minä sen päällä ja kun murahdin, niin se suurieleisesti käänsi katseensa pois ja paljasti kaulansa. Ensimmäinen kerta minun elämässäni, kun olen joutunut ottamaan koiran kanssa fyysisesti yhteen. Tässä nyt nähtiin se suuri terävyys varmaankin. Mainittakoon, että kumpaankaan osapuoleen ei tullut reikiä tai mustelmia.

Asia näyttää tulleen selväksi, koska tuon yhteenoton jälkeen Diesel ei ole enää murissut kantamisissa ja se on rauhoittunut myös kotona. Se ei hyhkää ja hihku niin paljon kuin aikaisemmin, ja joka ilta se menee omaan koriinsa keittiössä ja käpertyy rauhassa siihen nukkumaan yöksi, eikä hillu ja huutele lainkaan vaikka menen yläkertaan nukkumaan. Eroahdistus on laantunut ainakin yhdellä asteella. Myös yksin pihalla se se asettuu rauhassa nukkumaan kun on häärännyt tarpeekseen. Ei hillu ovella ja pyri sisään.

I have entered Diesel to IPOR Suitability Test. Entering to a test or trial is a good way to motivate yourself to training sessions. We have now been practising obedience almost daily outside with a green squeeky ball that Diesel thinks is the best reward in the whole world. Obedience training sessions are the only time I play with him and the only time he gets my full attention. I do not pet him or chat with him much otherwise.

We have been training dexterity weekly at the Club and it has gone nicely, too. One problem occurred constantly: he growled when I lift him up under his butt. Another person can carry him and he does not growl, he only growled at me, when I lifted his rear. This happened also when I lifted him down from the ladder. When he growled, I took a hold on him, growled at him, shook him a little and repeated the lifting procedure many times with him not growling, and then phraised him. But in the next training session, he growled again the first time.

I think he has been thinking he COULD be a boss. We had a physical fight with Diesel in January and I was not able to go all the way through at the time. So probably the idea of taking over has been in his head since then.

About three weeks ago he growled at me when I lifted him down from the ladder. I told him NO and growled at him but he didn't let go. We ended up in a physical wrestle. This time I took it all the way to the end. It ended up in Diesel lying on his back, me sitting on him, and Diesel turning his eyes away and showing his neck to me. Complete surrender. And - no bite marks or bruises to either party.  

It was the first time ever I have had to go into such a physical fight with a dog. But since then things have been easier. Diesel is calmer, listens to me. In the evenings he goes in the kitchen and curls up in his bed and goes to sleep. Earlier, he often howled and whined when left alone in the kitchen for the night, he was restless and had separation anxiety, he started whining and howling early morning again. After the fight and full surrender, he settles down in the evenings with no problems, and he does not make a sound before we all get up in the morning. He is calm and satisfied. So it was worth it.