Diesel

Voi söpöläiset näitä kyyhkyläisiä. :-)

Diesel looooves Ice! And Ice seems to like him, too.

Vietimme viikonlopun Heinolassa juhlien Suomen PON-kerhon 20-vuotista taivalta iloisella porukalla. Katselmuskessa arvosteli puolalainen PON-kasvattaja Barbara Larska. Diesel sijoittui nuorten aikuisten luokassa kolmanneksi saaden kunniapalkinnon. Mielestäni Diesel sijoittui juuri ansaitsemalleen paikalle.

Erikoisnäyttelyssä Diisu sai muuten hienon arvostelun mutta purennan takia EH:n.

We spent a very nice weekend at the Finnish PON Club's 20 years anniversary shows. On Saturday there was the Club Show, and on Sunday there was Breed Specialty. In the Club show Mrs Barbara Larska placed Diesel 3rd in the class for young adults. He even got Honor Prize. I think this was the right placement for Diesel, the two dogs that went past him were gorgeous.

In the Breed specialty Diesel got otherwise great critic but VG because this judge did not find his bite fully acceptable, unlike many others.

Today we took 4 PONs took part in a Mental Test. The Nordic Mental Test is developed for utility dog breeds such as German shepherd to find out how trainable the dogs are for working dogs and what kind of nerves they have. The maximum amount of points is +300 pts and the minimun is -300 pts. But it is not the end result alone that counts, it is very important to pay attention to the grade for each quality given in the test.

9 different charasteristics/features of a dog are evaluated. Each feature is rated from -3 ... +3. Each feature also has a multiplier varying from 1 to 35.
For example, "Capability to function, multiplier 15" means that if your dog gets +2 for this feature, he gets 15 x 2 = 30 pts for this feature. If your dog gets -2 for "Capability to function", then he gets 15 x -2 = -35 points.
The multiplier is bigger for those features that are considered inherited, and smaller for those features that can be trained.

Here are Diesel's results:

1. Capability to function, multiplier 15
Like "courage" in people; the dog's capability to overcome its fear, to react correctly and without fear and not to interrupt its action even if he is scared.
The psychological threat is going into a dark room alone to search the owner, physical threats are different kinds of "spookies" suddenly appearing in front of the dog, and a noisy barrel falling down to the ground right behind the dog.
+3 Big
+2 Good
+1 Moderate (Diesel)
-1 Small
-2 Insufficient
-3 Uncapable to function

2. Tendency to aggressive behaviour ("sharpness"), multiplier 1
The dog's tendency to react aggressively when irritated by a person (judge). The dog's ability to defend himself against a threatening person, and the ability re-adjust to the situation when the threat is over. Negative grade will disqualify the final result.
The dog is chained to a wall with a 60 cm chain without possibility to escape and the owner goes out of sight. The dog is approached and threatened and attacked by person (judge) with a stick. Depending on the dog's reaction, the attack may be short and happen further away, or it may take longer and come all the way to the dog, and be repeated.
In the end the judge stops the threat and starts behaving friendly and goes close to the dog and touches the dog. If the dog remains aggressive at this point he gets a negative grade and cannot get a qualified result from the test.
+3 Moderate without remaining will to attack
+2 Big without remaining will to attack (Diesel)
+1 Small without remaining will to attack
-1 Small with remaining will to attack
-2 Moderate with remaining will to attack
-3 Big with remaining will to attack

3. Desire for defence action, multiplier 1
The dog's tendency to defend his owner and himself. Tendency and willingness for this feature are evaluated; not the actual skills to defend.
The owner is walking forwards with the dog on leash until they are threatened by an attacker (judge). The dog handler stands still and lets the dog do what he wants to do. After the dog's reaction is seen, the attacker acts friendly. The owner hands the dog over to the attacker (judge) and leaves. The judge tests whether the dog lets him touch him, then releasing the dog to be called in by the owner.
+3 Moderate, controlled (Diesel)
+2 Big, controlled
+1 Small
-1 Unwilling
-2 Very big
-3 Uncontrolled

4. Desire to fight, multiplier 10
The dog's tendency to enjoy using muscles and jaws in fighting/playing without aggression, playing with the judge. Also the ability to overcome obstacles.
+3 Big
+2 Moderate (Diesel)
+1 Very big
-1 Small
-2 Insufficient
-3 Unwilling

5. Nerves (nerve structure), multiplier 35
This means the inherited calmness or nervousness or restlessness in a stressing situation. This feature is evaluated based on the whole test. A negative grade will unqualify the final result. The average for PONs in Finland has been +1.
+3 Balanced and confident
+2 Balanced
+1 A little restless (Diesel)
-1 A little nervous
-2 Nervous
-3 Very nervous

6. Temperament, multiplier 15
"Mental livelyness" (not physical!), the ability to quickly react and adjust to changing situations and stimulus in the environment. The dog's ability to quickly organize the stimulus and not care about unnecessary things. A very vivid dog "sees and pays attention to too many things" and has difficulties in concentrating.
+3 Lively
+2 Moderately lively
+1 Very lively (Diesel)
-1 Disturbingly lively
-2 Neglecting
-3 Apathetic

7. Mental hardness, multiplier 8
How well the dog remembers or forgets unpleasant experiences caused by people (attackers) and things (spooky sled, barrel falling down etc), how strongly they will affect dog's functions, how willing or unwilling he is to face them again.
This is tested especially in the phase where the dog first experiences surprises (like a barrel falling down behind him making loud noise) and then he must walk the same way again and nothing surprising happens. A soft dog acts fearful in the places there used to happen unpleasant things even if nothing bad happens now, while a hard dog has forgotten all about it.
+3 Moderately hard
+2 Hard
+1 A little soft (Diesel)
-1 Very hard
-2 Soft
-3 Very soft

8. Accessibility, multiplier 15
Approachability. The dog's attitude towards a strange but friendly person. Tested especially in the beginning of the test but repetitively along the other test phases. Negative grade will disqualify the final result.
+3 Kind, accessible, open (Diesel)
+2a Accessible, a little reserved
+2b Accessible, somewhat reserved
+1 Eager to please
-1 Clearly reserved
-2 Attacking
-3 Unreliable/unpredictive

Gunshot sensitivity
Two or more shots with a 9 mm gun. Only + or -, no numerical value. Negative grade will disqualify the final result.
+++ Confident (Diesel)
++ Inexperienced
+ Irritated
- Prone to react
-- Afraid

Final score: +143 pts, gunshot confident.
 

Karkkilan luonnetestissä oli tänään 4 PONia, yksi niistä Diesel. Tuomareina Bengt Söderholm ja Tarja Matsuoi. Alkuhaastattelun aikana Diisu sinkoili hihnassa sinne ja tänne, ei ehtinyt olla paikoillaan. Tuomarin kutsuessa Diisua nimeltä, kävi se häntä heiluen tervehtimässä, ja sitten alkoi leikki! Epäilyksistäni huolimatta kovalla kepillä saatiin varsin riehakas leikki aikaiseksi (yleensä leikimme pehmeillä narupalloilla yms), tuomari oli muuten tosi hyvä leikittäjä! Diisun silmät sai peittää leikkiessä, etuosaa nostella ilmaan, ja joku pörähdyskin siltä pääsi.

Sitten asetuttiin odottelemaan mörkökelkkaa. Diisu haisteli kaikessa rauhassa maata, mutta huomatessaan kelkan lähestyvän se nopeasti nosti hännän ylös, asteli eteenpäin ja haukkui. Olin tosi yllättynyt!
Kelkan lähestyessä Diisu kyttäsi kelkkaa varsin täpäkästi ja uhmakkaasti haukkuen. Pakokäytös ja hyökkäykset kohti kelkkaa vuorotteli. Diisu myös heilutteli kovasti häntäänsä, ja paetessaankin sillä oli häntä koko ajan ylhäällä.
Kun kelkka teki viimeisen pyrähdyksensä viereeni, Diesel hypähti kelkalle ja miltei nappasi sitä hihasta kiinni. Se tutki kelkkaa hetken varuillaan, ja sitten häntä painui alas ja kelkka olikin tosi jännä. Lupaavan alun jälkeen kelkka olikin pelottava. Diesel haukkui kelkkaa pitkään parin metrin etäisyydeltä ja kävi välillä nuuhkimassa. Yhdessä sitten tutkimme kelkkaa ja Diisu lopulta alkoi vähän kyllästyä siihen.

Kävelimme poispäin kelkasta ja taas takaisin, ja Diesel ohitti kelkan välittämättä siitä juurikaan, häntä ylhäällä.

Sitten testattiin puolustushalua. Hyökkäyksen alkaessa Diesel pohti tilannetta pienen tovin, ja alkoi sitten puolustaa minua edessäni. Sitten se peruutti vierelleni ja pysyi siinä puolustaen minua, olisi toki varmasti halunnut minulta vähän taustatukea ja selvästi odotteli että minä ottaisin ohjat käteeni, että mitä nyt tehdään. Kun en tehnyt mitään, niin se puolusti sen verran jämäkästi, että paria metriä lähemmäs ei tuomarilla ollut tulemista.
Kun hyökkääjä muuttui ystävälliseksi, Diesel kävi pikaisesti katsomassa häntä. Jätin koiran tuomarille ja lähdin toiseen suuntaan. Diisu kiskoi kovasti perääni, kuten olin odottanutkin, ja viis veisasi tuomarista joka sitä piteli. Tuomari kuvasi Diisun puolustuskäyttäytymistä määrätietoiseksi.

Sitten häiriökujalle, jossa ensin nousi haalari maasta ja sitten putosi rämisevä tynnyri takanamme. Diisu säpsähti haalaria ja säikähti melko paljon tynnyriä, mutta kääntyessään katsomaan kumpaakin, oli häntä heti ylhäällä. Vähän jäi pelot kummittelemaan mieleen, toisella kierroksella Diisu vilkaisi haalaria ja väisti voimakkaasti tynnyriä.

Pimeässä huoneessa Diesel kierteli kaikki paikat pariin kertaan, tuomarinkin tsekkasi useampaan kertaan, ja etsi minua. Se nousi takajaloilleen ja katseli pöytien ja piironkien päälle. Ei ollut mitään hätää, ja lopulta se löysi luokseni. Istuin ilmanvaihtoventtiilin alla, alipainekohdassa, eli hajuni ei levinnyt huoneeseen. Koirat joutui siis oikeasti tekemään töitä tässä tilassa.

Tässä vaiheessa testiä Diisun yleisvaikutelma oli mielestäni jo hieman hermostunut, se läähätteli ja ei ollut enää niin viihtyvän oloinen. Sehän toki tämän testin tarkoituksena onkin, koetella koiran hermoja jotta loppua kohti nähdään miten paljon nupissa viiraa.

Lopuksi oli erikoiskoe jossa testataan koiran terävyyttä, eli "seinä". Tässä testataan puolustaako koira itseään tilanteessa jossa se ei pääse karkuun, ja - tärkeintä kaikesta - kun hyökkäys/uhka sitä kohti lakkaa, lakkaako myös koiran uhkaava/puolustava käytös.

Kiinnitin Diisun ketjulla seinään ja poistuin näkyvistä. Kohta alkoi kuulua kova metakka, ja Diesel kuulosti ihan oikeasti siltä että nyt se oli tosissaan! Minä olin silmät suurina ja tuomari tuli hetken päästä luokseni sanomaan, että tule vaan, että saadaan käsi pois koiran suusta!
No vitsihän se vain oli mutta siis videolta minäkin sitten näin mitä tapahtui.

Ensin Diisu istui rauhassa ja katsoi lähestyvää hyökkääjää. Se päästi hyökkääjän ihan parin metrin päähän, ja sitten kun hän kepillä huitaisi ihan liki, Diesel alkoi haukkua varoittaen. Kun se totesi, että pakoon ei pääse, ja uusi hyökkäys tapahtui, niin se puolusti itseään todella vimmatusti. Hampaat välkkyi ja räkä lensi ja kirosanat myös. Tuomari vei hyökkäyksen todella loppuun saakka ja Diisu ei antanut periksi.

Tuomari oli itsekin ihan ällikällä, mikä sisu Diisusta oli löytynyt! Jälkeenpäin hän sanoi, että "jos tämä ei ole suuri terävyys, niin en tiedä mikä sitten on". Hän myös sanoi, ettei muista koska on viimeksi moista nähnyt, ja että ei todella ennakoinut sitä tulevaksi.
Tuomarin laskiessa kepin alas ja muuttuessa ystävälliseksi, Diesel välittömästi lopetti oman vastineensa ja muuttui sekin ystävälliseksi. Se oli heti lauhkea ja ystävällinen ja tuli nuuskimaan ja istui tuomarin vieressä rapsuteltavana.

Tuomarit sanoivat loppuarvostelussa, että yleensä koirilla, joilla on suuri terävyys, kestää pitempään palautua siitä aggressiosta pois ja sopeutua siihen että uhka loppui, mutta Diesel teki sen hetkessä - "kun noinkin suuresta pystyy noinkin nopeasti palautumaan, niin se on uskomaton suoritus". 

Lopuksi vielä ammuttiin ja tapansa mukaan Diisu hätkähti kovasti ensimmäistä laukausta mutta ei ollut millänsäkään toisesta. Arvosteluun tuli "laukausvarma" hätkähdyksestä huolimatta, hätkähdys meni erittäin vilkkaan temperamentin piikkiin.

Tuon erittäin vilkkaan temperamentin olin jo ennakoinutkin, sillä Diesel havaitsee liikaa asioita ja häiriintyy pienistäkin asioista ja keskittyminen herpaantuu todella helposti.

Toimintakyky +1 kohtuullinen
Terävyys +2 suuri ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 kohtuullinen hillitty
Taisteluhalu +2 kohtuullinen
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Temperamentti +1 erittäin vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++ laukausvarma
Yhteensä +143 p.

Tuomarin loppukommenttien mukaan Diisun on ihan mainio koira. Haasteena on temperamentti, se että Diisu reagoi nopeasti ja voimakkaasti kaikkeen, ja toinen tuomareista totesikin että siinä pitäisi olla vakionopeudensäädin.
Toinen taas totesi tykkäävänsä vilkkaammista otuksista, koska ne on aina mukana touhuamassa, eikä niitä tarvii vetää perässä. Aika nappiin osui nuo kommentit!

Käytiin treenaamassa Kabanovin luolilla. Dieseliä kiinnosti kovasti kaikki siellä, ei niinkään maalimiehet tosin. Karkasi Heliltä autolta ja juoksi mäen ylös ja luoliin minua etsimään. Heli sinnikkäästi palautti Diisun autoon ja Miklos sai treenata sen sijaan.

We trained in the army today. Diesel was not so interested in training, mainly in everything else. :-/ He ran away from the car while a friend was fetching him for me, and ran into the caves where we were training another dog at the time. Of course he was returned to the car and Miklos got to train in stead of him. Not Diesel's best day today!

Vietimme hälyn tyttöjen kesken yhdistetyn loma- ja treeniviikonlopun Kapasaaressa Mäntyharjulla. Kiitos seurasta kaverit! Oli taas tosi hauskaa.

Diisu oppi uusia asioita. Se oppi tykkäämään uimisesta pelastusliivi päällä. Ilman liiviä Diisu ui suoraan rantaan, mutta liivi päällä hyppäsi hervottoman loikan laiturin päästä ja lähti innolla pulikoimaan ympäriinsä. Lisäksi Diisu harjoitteli esine-etsintää, joka sujui ekana päivänä ihan ok, mutta toisena päivänä ei yhtään mitenkään, jolloin otettiin kuvioihin mallioppiminen ja Miklos näytti miten homma hoituu (tosin se toi kolme esinettä yhdellä suullisella kolmen toiston sijaan).

Diesel kokeili myös ensimmäistä kertaa metsäjälkeä, ihan tuoretta, ja jäljen päässä oli ihminen. Tämä sujui oikein hyvin ja jäljennostokin sujui ihan itsestään. ihminen jäljen päässä sai myös haukut.

Video1 Metsäjälki / Tracking in forest

Video2 Esine-etsintä / Searching for items

Video3 uimassa / Swimming

We spent a weekend training and having a holiday at a friend's countryside cottage. There were 5 SAR dog handlers with their dogs. This year Diesel got to participate with Miklos and me.

Diesel tried many new things during the weekend. He learned to enjoy swimming. The key to that was wearing life-jacket. Without the life-jacket his rear end would sink and he swam right to the beach. But if he was wearing the lif-jacket he would jump into the water with a big leap and swim around happily in good posture.

Diesel was also taught to search for hidden objects in terrain and first time he did it ok, but the second day he had no idea what was going on... so we used model-learning again, Diesel got to see Miklos work the objects and get lots of attention and reward while Diesel got none of it. After Miklos was done (which was quickly as he brought 3 objects in one mouthful in stead of 1 at a time...) I put Diesel in the car and he was there all quiet, like thinking very hard, for a long time. ;-)

Diesel also did his first track in the forest, it was a fresh track and only about 200 meters long, and there was a person in the end of it. Diesel worked nicely, he was quite fast of course as so much scent is attached to the ground and plants in the forest when the track is done.

Pieleen meni Diisun harjoitus tänään. Juoksunartun hajut vei mukanaan, ja Diisu nuuskutteli ja nuoleskeli "rakennuspalikoita" niitten läpi tunkeutumisen sijaan. Parin kannustettuna onnistuneen suorituksen jälkeenkään ei keskittynyt itse asiaan, joten lopetin homman kesken kaiken ja raahasin koiran hihnassa autoon. Autolla kekkasin laskea Mikon irti ja juoksimme ydhessä sen kanssa raunioille hoitamaan homman kotiin, ja Mikko oli sisällä kasassa jo ennen kuin edes itse ehdin paikalle. Diisu protestoi autossa tyytymättömänä. ;-)
Video on vain Mikosta, jolle tehtiin vielä toinenkin treeni saman tien.

Video

Another training for digging into rubble pile through debris. Not a good training session today. A bitch in heat had trained before us, so Diesel focused mainly on sniffing and licking the "building blocks" rather than doing what he was supposed to do. With some help and encouragement we got a couple of succesful attempts but after he started licking ground again, I put him on leash and - without a word - took him quickly back in the car.
At the car I got the super idea to let Miklos do the job, and released him right there. Miklos of course right away ran to the rubble as fast as he could, and he was inside the rubble pile already before I got there by running. Diesel remained in the car, very unpleased!
The video only shows Miklos who got an extra training session.

Tänään treenailimme MM-kisajoukkueen kanssa Salossa huikean mäkisissä maastoissa (joihin sattui mm. Varsinais-Suomen korkein kohta!). Hiki virtasi kun kapusimme ylös-alas.
Lopuksi otettiin Diisulle muutama ilmaisu, halusin kokeilla palkan vaihtoa ruoasta leluun. Toimi kohtuullisesti kun innostui palloista. Hakua kun ei ole otettu, niin pistot oli tietenkin hukassa.

Today we trained with the WC team in Salo in a forest full of high hills! The highest spot of the region was in our training area. We climbed uphill and downhill in turns, in the hot and steamy weather.
In the end Diesel got to do some bark indication training with new rewards: toys in stead of food. It seemed to work fine. I hope to improve his motivation with changing the reward to toys. The problem is that he very quickly forgets about things, so the toy becomes uninteresting to him rather soon after getting it.

Tänään treenasimme MM-kisajoukkueen kanssa Hämeenlinnan kentällä. Diesel esitti häiriökoiraa henkilöryhmässä. Lisäksi otin sen kanssa lopuksi ketteryystelineet ja vähän tottista. Loppua kohti parani huomattavasti.

Today we trained in Hämeenlinna for the World Championships with Team Finland. Diesel got to sit in the car and watch-and-learn ;-) and in the end he got to train dexterity equipment and some obedience. His performance clearly got better towards the end.

Jatkettiin tunkeutumistreenejä taas. Diisu ei vielä käytä etutassujaan, vaan yhä menee kuono edellä. Sinnikkäästi kuitenkin toimii, vaikka peffa jumittaa.

Today we continued training the dogs to dig their way into rubble pile through debris. Diesel still does not use his front feet, only his muzzle. His big butt creates hilarious situations when it gets stuck. ;-)

Koska Miklos ei enää pysy uuden talomme tontilla vaan hipsii siitä naapurin puolelle (eikä koira-aitaus ole vielä valmis), niin kasvihuoneella käydessämme laitan Mikon tyynesti pitkään hihnaan ja puuhun kiinni. Tänään sitten sattui erikoinen juttu. Mikko oli kytketty vakituiselle paikalleen varjoon, ja minä puuhailin kasvimaalla. Havahduin pieneen piippaukseen: Diisu seisoi minun ja Mikon puolivälissä ja vinkui hiljaisella äänellä, en ole koskaan kuullut sen pitävän sellaista ääntä.

Kun käskin Diisun olla hiljaa vaan, se tuli luokseni asti ja piti samaa ääntä. Minä ajattelin että hitto jos se rupeaa tuollaiseksi turhasta vinkujaksi ja hätistin sen pois kasvimaalta. Kun keräsin kimpsut ja kampsut ja lähdin liikkeelle, näin Pöpösen istuvan ison kuusen vieressä katsellen vuoroin sinne ja vuoroin minua. Miklos oli aiemmin kaivanut kuoppaa kuusen alla, ja vasta ihan lähellä näin että se oli yhä siellä, syvällä kuusen alaoksien alla, ja tarkempi tutkimus paljasti että sillä oli iso oksa jumissa turkissa koko kyljen mitalta, eikä se päässyt liikkumaan lainkaan. Siinä se kyhjötti, ihan jumissa.

Tällä välin Diisu oli jättänyt niin minut kuin toiset koiratkin (mitä se ei normaalisti koskaan tekisi!) ja lähtenyt isäni luokse toiselle tontille, ilmeisesti hakemaan apua, kun minä en ollut sen avunpyyntöyritystä ymmärtänyt! Pöpönen taas ei varmaan kerta kaikkiaan uskaltanut lähteä yksin mihinkään, kun ei Mikkokaan tule. Mutta oli se kyllä liikkistä kun tajusin, että Diisu yritti hakea apua. Sehän hankittiin myös Mikolle apulaiseksi sitten tulevaisuutta ajatellen. :-)
Ja mitäs itse Mikko tuumasi tapahtuneesta? Se ei mitään apua vinkunut, kunhan odotti tyynesti paikoillaan. Kauankohan se olisi siellä ollut ihan hiljaa?

When I'm gardening, Diesel and The Mop get to run free in the garden while Miklos is attached to a long leash. This is because Miklos likes to sneak into the neighbour's side to dig their rubbish and he even visits them inside the house. We are building a dog fence but the project is not yet finished.

Today I attached Miklos into the long leash as usual and he crawled under a big spruce tree and started digging a cool hole for him to take a nap in (it was about +30 C again in the shadow). As I was gardening I heard a tiny whining sound. I saw Diesel standing half-way from Miklos and me. He was watching me, worried, and whining with a tiny sound I have never heard him use before.
I should have thought better. But I didn't. I told him to be quiet. He came all the way to me, and made the odd whining sound again. I told told him to get off the greenhouse and shut up, I do not want a dog who will whine when he is bored (how wrong was I!). Diesel left.

When I had finished gardening I returned to the big spruce tree and saw The Mop sitting next to the tree, looking at me and under the tree in turns. I had to bend down to see Miklos under the tree. He was lying there very still, and it turned out a big branch was tangled in his coat on one side and he was stuck and could not move.
Then it hit me: Diesel was trying to get help for Miklos! And where was Diesel now? My parents were visiting us, so Diesel had gone back to the house probably asking my father to come and help Miklos.

In case anyone is wondering if Miklos was ok: yes he was, he was not much moved by what happened, he just calmly stayed still under the tree, not whining or anything. I wonder how long he had been there silent?
And isn't that just so moving, Diesel trying to help out his pal. :-D

Tänään jatkoimme tunkeutumisharjoituksia omalla radalla Helsingissä. Ihan kivasti meni kaikilla koirilla - isompikokoiset selvästi käytävät etujalkojaan kaivamiseen helpommin, kuin pienempikokoiset koirat. Videolle osui Diisusta vain yksi otos, Mikosta useampia.

Video

Today we continued training the dogs to dig their way into rubble. It is clearly more natural for the bigger dogs to use their paws to dig the way through debris than for the smaller ones. PONs so far seem to use their nose and muzzle more. The video recorder caught this time only one of Diesel's attempts, and more of Miklos.

Tässä video tunkeutumistreeneistä Kuopiossa. Videossa on Diisun ja Miklosin kaikki suoritukset. Koska Mikko jo tunkeutuu luonnostaan aika hyvin, sille tehtiin tuollainen heavy plus plus -harjoitus. ;-)

Video

This is a video of the intruding / digging exercises. The video shows all the exercises we did for Diesel and Miklos. The dog is supposed to try to get as close to the victim as is possible, if not otherwise, then digging his way through. We start training this with filling the opening to the hiding place first with soft material.
With Diesel we started at the beginning. But with Miklos we started at "medium level" and went on to "heavy plus plus" as he naturally has an urge to dig in.

We spent the whole weekend at FinnRescue dog troops training camp in Kuopio. I had both PON boys with me, but I did not get to do so much training with them. I have been assigned as the Team Leader for Finland's team in World Championships this year, and all the team members were at the training camp so we used much of the free time to train the whole team.

I was also a team leader at the camp. We started our journey towards Kuopio in fact already before noon. I wanted to visit the PON breeder Mervi at her hometown before the camp started. It was nice to see her and her dogs, and we went to a lake to let the dogs swim.

I arrived at the Kuopio Fire & rescue College training site at around 6 pm. We set up our tents, had a meeting and were divided into smaller groups. Our homework had been the NATO alphabets and now we got to use them. We had time for a quick training session in the evening as well as some more swimming.

Around 11 pm it was time to go to sleep. My dogs spent the night in the car. Or actually not... soon after midnight I got a phone call and order to get my team ready for a mission - we had to report in full costume in 15 minutes. I had had a feeling this would happen and before going to sleep I had asked everybody to pack their rugsacks ready for a mission and for a quick take-off. Indeed we were fast and effective, as we reported ready for a mission with our dogs and is full costume just 9 minutes after the phone call!
But then it appeared that we need to have ALL the dogs with us (I had only taken Miklos with me because he is "ready" and Diesel not). Many people in our group had two dogs, so in the end we re 4 people and dogs standing in the line!

We were send for a passport check and as everything was fine we were ready for a mission. The mission was to be done without dogs; we got to exercise drawing a map while moving in a house that was filled with smoke. We had to look for certain kind of objects inside the house and mark them in the map. We also had to know the quick way out when told to leave. It was a very good exercise where you had to be alert all the time, mind clear and know your position all the time. It was done in pairs of two people, and one person outside had to keep an eye on a water bottle to warn out any approaching afterquakes (this is important at an earthquake area).

So we had two people inside the house, one person staring at a water bottle, and one person keeping an eye on seven dogs - and it worked! Only Diesel was a little problematic as he has not yet learned to lie down and stay still for several minutes with me out of site. But even he did calm down.

The next mission was to travel to the next location by bus. There was and old library bus where we got in. Right away we lied down on the floor and at shelves and tried to fall asleep. Nicely, all the seven dogs got well on together and took a nap aswell. It was nice and quiet, very hot summer night, until a a helmet fell off a shelf and on Diesel! :-D Luckily he calmed down again soon enough.

After some 1.5 hours we "arrived" at the destination and got to return to our tents. We had to deliver breakfest in the morning so it was a short night but I think I did get to fall asleep before it was time to get up again.

Saturday we got to train WC stuff, mainly doing obedience all together and synchronized - not so easy task! My dogs mainly stayed in the car all day waiting. :-/
We also had one session of gps and know training. It is always good to refresh one's memory but being so tired since lack of sleep, it is not easy to learn new things.

In the evening it was our turn to go to a trainer. She had planned a nice exercise ready for us but it was for "ready" dogs so Diesel still had to wait for his turn to get to do something. Miklos worked very nicely and we got very phraising comments from the trainer. Before evening pizza we had a little time to do a quick training session also for Diesel.

We started off Sunday with the trainer again, and this time both Diesel and Miklos got to work. The theme was intruding and digging the way into the rubble to the victim. This was a very interesting lesson. Later we trained some more obedience for the WC, took the dogs to swim and had a short training session on rubble and in a burned house which was dead dark inside and full of black dust. Not so good idea to first take the dogs swimming and only then into this house! Well, it only meant more swimming afterwards. ;-)

Imagine it is complitely dark here - the photo was of course taken with a flash.

Anibody here? In the dark the dog can only go by his nose. ;-)

Some dirty boys after work!

Video coming soon.

Viikonloppu vierähti FRF-leirillä Kuopiossa. Oli reippaasti ottanut mukaan molemmat koirat, mutta pääsin puuhastelemaan omien koirien kanssa loppujen lopuksi tosi vähän. Vapaat harjoitusajat meni pääosin muissa hommissa.

Pääsin harjoittelemaan ryhmänjohtajan toimenkuvaa. Leiri alkoi pe-iltana, meidän reissu tosin jo aamusta. Matkalla Kuopioon harjoittelimme Helin kanssa ajankuluksi kotitehtävänä olleita NATO-aakkosia. Kuopiossa kävin tapaamassa Merviä ja hänen PON-koiriaan ensin. Merville terveisiä, oli kiva tavata pitkästä aikaa! Koiratkin pääsi uimaan, ihanaa kuumana päivänä.

Kuopion harjoitusalueelle saavuimme puoli kuuden kieppeillä ja pystytimme teltat meille osoitettuun paikkaan. Iltapalalla saimme kuulla ryhmäjaot ja kotitehtävät kuulusteltiin: ryhmänjohtajien piti NATO-aakkosia käyttäen tavata nimensä. Meidän ryhmähän osasi ne tietenkin jo ulkoa. ;-) 
Illalla pääsimme myös vähän treenailemaan koirien kanssa. Otettiin pikaiset ja pienet harjoitukset kullekin raunioilla. Diisu treenasi vaikeita alustoja ja Mikko oikeastaan samaa hommaa. Helppoa ja kivaa piti olla, mutta Diisun reittivalinnat on aina hieman erikoisia ja usein helpoksi ja nopeaksi tarkoitettu harjoitus muuttuu sen toimesta ihan muuksi! Uimaankin ehdittiin.

Illalla yhdentoista aikaan pääsimme teltoille ja oli vähän sellainen kutina, että yöllä saattaa tapahtua, joten ohjeistin ryhmäläiseni laittamaan kaikki varusteet passeja ja kopioita myöten valmiiksi nopeaa liikkeellelähtöä varten. Oikeassa olin, kello oli hieman yli puolen yön, ja olin juuri vaipunut jonnekin unen rajamaille, kun tuli komento ilmoittautua 15 minuutin kuluttua toimintavalmiudessa tietyssä paikassa. Äkkiä housut ja kengät jalkaan, teltan vetoketjut auki ja herättämään muut ryhmän jäsenet jotka nukkuivat kukin omassa teltassaan. Ilmoitin että valmiina piti olla 12 minuutissa koska olin käyttänyt aikaa jo ainakin yhden minuutin. ;-)
Ilmoittauduimme rivissä valmiina 9 minuutin kuluttua hälytyksestä, hienoa! Tosin mukana meillä oli vain "valmiit" koirat, yksi per henkilö, ja jouduimme hakemaan myös ns. keskeneräisetkin mukaan. Niin meidän neljän hengen ryhmässämme kulki sitten mukana peräti 7 koiraa. ;-)

Saimme tehtävän siirtyä seuraavaan pisteeseen, jossa ensin tehtiin passintarkastus ja sen jälkeen meidän piti kahden hengen ryhmissä, ilman koiria, tutkia rakennuksen alakerta ja etsiä sieltä säteileviä kohteita. Alueesta piti piirtää myös kartta, johon merkittiin sekä säteilevät että ei-säteilevät kohteet. Rakennuksessa sai olla kerralla sisällä vain tietyn ajan tai kunnes löysi säteilevän kohteen, jonka pitoisuus piti ensin mitata ja sitten poistua nopeasti ulos. Simppeli ja hauska tehtävä, mutta sisällä ilmeni että rakennus oli täytetty savulla, joten eteneminen tapahtui hitaasti seiniä myötäillen ja koko ajan karttaa piirtäen. Toinen kaveri mittasi, toinen johti matkaa ja piirsi karttaa samalla. Hyvin sujui yhteistyö meidän tiimissä, ja saimme hyvin selvää ensimmäisen parin karttapiirroksesta ja kävimme jatkamassa siitä mikä heiltä jäi tutkimatta.
Löytäessämme säteilevän kohteen, muistin itse vain pikaisen poistumisen, en enää tarpeeksi pitkää mittausaikaa, siinä meni pieleen. Ulos löydettiin kyllä hyvin ja loogisesti karttaa seuraten.

Lisähaasteen tehtävään toi vesipullon tarkkailijan asettaminen rakennuksen ulkopuolelle, jolloin meidän tiimissä jäi jäljelle enää yksi henkilö valvomaan seitsemää koiraa! :-D Onneksi muut koirat osasivat käyttäytyä, paitsi Diisu, joka ei vielä osaa pitkää paikallaoloa ja helposti hihkuu perään jos minä jonnekin poistun. Ihme kyllä sekin rauhoittui makailemaan aloillaan kun minä olin koiravalvojana. Hyvin muistettiin myös, että koiria ei voi jättää kiinni rakennuksen seinään sillä mahdollisen jälkijäristyksen sattuessa niitten kävisi köplästi.

Seuraavaksi oli tehtävän matkustaa bussilla seuraavaan kohteeseen. Nousimme vanhaan kirjastobussiin, ja varsin nopeasti asetuimme lepotilaan. Uni kävi silmässä kerran jos toisenkin sen puolentoista tunnin aikana, jonka lojuimme bussin lattialla ja hyllyillä kuumassa kesäyössä. Hyvin seitsemän koiraakin sinne asettui keskenään, ainoa häiriö oli kun Virpin kypärä tipahti nukkuvan Diisun päälle, mutta nopeasti Diisuli käänsi kylkeä ja asettui uudestaan nukkumaan.

Jossain vaiheessa yötä olimme saapuneet perille, ja meidät komennettiin kävelemään rantasaunalle ja sen jälkeen telttoihin nukkumaan. Olimme aamiaisvuorossa joten unet jäi lyhyiksi, mutta kyllä siinä nukahtaa sentään ehti.

Lauantaina meillä oli ensin ns. vapaavuoro eli omatoimista harjoittelua, jonka vietimme tottelevaisuusharjoitusten parissa. Porukalla tallasimme seuraamiskaaviota yms. PON-pojat vietti aamupäivän autossa odotellen. Iltapäivällä meillä oli gps- ja solmurasti, oli ihan hyvä kerrata kaikki tarpeelliset solmut taas. Tosin väsyneenä ei oppi mene parhaiten päähän, meinasi uni tulla heti jos istui pitemmän aikaa paikoillaan tekemättä mitään. Kävimme vielä myös hieman talsimassa seuraamiskaaviota yms kuvioita.

Illalla oli meidän ryhmän vuoro päästä kouluttajana toimineen Annika Himasen rastille. Annika oli suunnitellut "valmiille" koirille harjoituksen, jossa emme tienneet missä maalimiehet oli ja montako heitä oli. Olin ennakkoon ajatellut ottavani Diisun illalla tälle rastille, koska se ei ollut tehnyt mitään koko päivänä (Mikko kävi kerran jaloittelemassa tottiksessa). Mutta tehtävän vaativuudesta johtuen Mikko pääsikin hommiin. Lähdimme tutkimaan rakennusta loogisesti ja tarkassa järjestyksessä. Muistaakseni kävimme ensin alakerrassa, jossa Miklos ilmaisi yhden seinässä olevista luukuista haukkuen ja tassulla raapien. Jo rappukäytävässä sillä oli haju jostain, mutta en ollut varma, oliko sama haju. Mikkohan ei mitään portaita tai muita alustoja arastele, joten etenimme reippaasti.
Kellarin jälkeen menimme ylempiin kerroksiin, joita taisi olla kaksi "ulkotilaa". Toinen oli tyhjä, ja toisesta oli ritiläalustaa myöten pääsy eräänlaisen "viljasiilon" päälle. Miklos ilmaisi tällä ritiläalustalla olevan metalliluukun, korkealla maasta, reippaasti ja tassulla näytti että tässä-tässä. Jossain siilon sisällä oli siis ihminen (ja ihan siellä alhaalla olikin).
Kun ylätasot oli tutkittu, palasimme maan tasolle, kerrokseen jossa emme olleet vielä käyneet. Kävimme pimeän ja sokkeloisen puolen läpi ensin, ei havaintoja. Toinen puoli oli ulos avoin tila, jossa oli kaikenlaista roinaa. Miklos löysi ja ilmaisi vahvasti haukkuen yhden roinakasan keskellä piilottelevan maalimiehen, ja oli oikeasti vähän vaikea uskoa että sinne ketään oli saatu ahdettua!  

Tutkimme sen kerroksen loppuun ja sitten ilmoitin että alue oli käyty läpi ja kolme löytöä tehty. Saimme kivat kommentit Annikalta, hän sanoi toimintamme oli ollut varsin vakuuttavaa ja Miklos taisi olla päivän ensimmäinen koira joka ilmaisi viljasiilon maalimiehen. Meidän jälkeen tosin jokunen muukin sen sieltä ilmaisi. :-)

Illan päätteeksi otimme vielä pienet treenit myös "toisille koirille", kovasti kävi sääliksi Diisua joka oli koko pitkän päivän istunut vaan autossa. Diisulle otettiin maalimies pitkän pimeän putken päähän ja ylimpään kerrokseen, että saatiin treenattua vaikeita paikkoja. Hyvin meni! Myöhemmin illalla käytiin vielä läpi FRF-tasontarkastusta.

Sunnuntaina kuuntelimme ensin Annikan luentoa ja sitten oli kaksi vapaata treenivuoroa ja yksi Annikan vetämä treeni. Vapaavuoroilla hioimme jälleen tottiskuvioita, uitimme koiria, ja otettiin vähän hakua. PON-koiraat ;-) pääsi kumpikin osallistumaan Annikan vetämään harjoitukseen, jossa harjoiteltiin tunkeutumista piiloon - tästä on videomateriaalia ohessa. Uittamisen jälkeen otimme vielä pienet tarkennustreenit kokeneemmille koirille raunioilla, ja pimeätreenit PON-pojille palotalossa. Mikko sai siellä tutkia ensin kaksi pilkkosen pimeää tyhjää kerrosta ja sitten yhden jossa oli maalimies. Hyvin meni - ainoastaan heti sisääntulon jälkeen oli vaikeus mennä mustia portaita alas pimeyteen, mutta kun vakuutin että Mikko ei putoa mihinkään, niin menihän se sinne. Sen jälkeen meno oli samanlaista kuin normaalisti näkevillä koirilla. :-)
Palotalon jälkeen oli PON-poikain aika pulahtaa uudestaan järveen, sen verran nuo mustuivat hommissa. ;-)

Kiitoksia järjestäjille ja osallistujille hyvästä leiristä!

Kotimatkalla Salon rauniotreeneistä pysähdyimme uittamaan koiria. Diesel ei tullut edes rantaan vaan touhotti vaan ympäriinsä pihapiirissä. Koska autossa oli tolkuttoman kuumaa, oli se saatava viilennettyä myös, joten lopulta otin Diisun pannasta rantaan ja työnsin veteen. Työnsin sen pepusta ja hännästä niin pitkälle, ettei tassut enää ottaneet pohjaan. Ehkä noin kolmannella kerralla Diisu lähtikin ihan itse uimaan! Ei pitkälle, mutta pienen lenkin kuitenkin.

Veteen meno oli joka kerta yhtä hankalaa pepusta työntämistä, mutta sinne päästyään Diisu näytti ihan pitävän uimista kivana kokemuksena. Tosi outoa - yleensä koiran kauhu kasvaa jos sitä pakotetaan, mutta ei ainakaan nyt Diisun kohdalla.

Video

On the way back home from Salo rubble training sessions we stopped by a river to let the dogs swim. It was extremely hot in the car. I wanted Diesel, too, to cool in the water a little. But he really dislikes water and did not come at all near it. Miklos was swimming in all directions in the river but Diesel just ran around on land.

Finally I grabbed Diesel by the collar and forced him into the water. I pushed him in his big behind until he was so deep in the water that he must swim. After about third attempt it happened! He stood still for a moment (you can see it in the video) and clearly was a little amazed of what to do. And then he started swimming! He did not swim long, but he did swim!

We repeated it several times, and every time we had to push him into the water but once he was in it, he took off to swim! He is an odd dog. Usually, if you force a dog, he will become even more afraid. But Diesel didn't mind, really.

P.S. Look how dirty the water looks, and how white Diesel is when he comes out of it. Isn't it strange? It looked very muddy but it isn't at all.

Dieselille tehtiin tänään kaksi harjoitusta treeneissä. Ensimmäisellä kerralla oli kaksi maalimiestä hyvin vaikeissa piiloissa. Laitettiin ne yksitellen, jotta koira ei vaihtaisi henkilöä kesken työstämisen. Hienosti Diisu jaksoi ne työstää loppuun saakka! Vauhti ei ollut päätähuimaavaa taaskaan, mutta homma hoitui.

Nähtiin myös hieno loikka "liukumäen" katolle maalimiehen luokse. Tämä oli yllätys kaikille, koska yksikään koira ei ollut mennyt sinne asti. Useimmat kiipesivät liukumäen tikastettua puolta ylös ja ilmaisivat siinä.
Toisella piilolla Diisun ilmaistessa alkoi Miklos huutaa autossa, ja Diisun keskittyminen herpaantui hetkeksi täysin. Sitten se lähti onneksi uudestaan tarkentamaan piiloa, ja ilmaisi vielä paremmasta kohtaa sitten hetken päästä uudelleen.

Toisessa treenisessiossa oli vain yksi maalimies, avopiilossa jonka piti olla helppo, mutta Diisu ei ensin löytänyt hyvää reittiä perille ja haukahteli hajua siellä täällä kauempana, ja lopulta meni piilon päälle seisomaan ja ilmaisi pienen reiän läpi. Maalimiehellä oli kaikki meidän loput palkat mukanaan eli Diisu sai oikein pitkän ja perusteellisen palkkauksen, kolme purkkia herkkuja. :-)

Video

Today we trained at Salo rubble site. In his first training session Diesel worked 2 victims, one at a time. They both were very difficult. Diesel suprised us all by jumping up to the first victim, whereas none of the other dogs even attempted that. You will see it in the video! Just to be safe, we lifted Diesel down in stead of letting him jump down because there was a high risk for injuries.

During the indication bark at the second victim Miklos started to bark in the car and this caused Diesel to forget what he was doing for a while. Luckily he picked it up again and worked the victim even a little better before doing another indication bark.

In the second training session we put only one victim out for Diesel. It was supposed to be an easy one, but, well, it doesn't always work that way. The victim had 3 boxes of snacks for Diesel as a reward so he got a super reward. :-D

Viritin koirille kahluualtaan pihaan. Diesel kiersi sen kaukaa, hui kamala! Tai ei nyt varsinaisesti hui, mutta siis, vettä.
Mikähän ihmeen vesikammo sillä on? Sateessa kyllä voi olla, mutta syvät lätäköt ja lammikot se kiertää aina, ja ei millään haluaisi astua niihin. Olen huomannut tuon jo aiemmin.

We set up a small plastic children's pool on our yard today. Miklos and little The Mop love it, but Diesel stays far away. I tried to make a photo with them all by the pool (Diesel next to it) but this is what I got...
I have already previously noticed that Diesel doesn't like water at all - odd. He has no problems with rain but he does not want to step into deep water.

Tänään harjoittelimme Tampereen raunioradalla. Diisulle otettiin muutaman kerran harjoitus, jossa sillä oli vain yksi maalimies. Nyt kun liikkuminen raunioilla alkaa olla aika kelvollista, on seuraavaksi otettava teemaksi koiran irtoaminen etsimään pois näkyvistä asti heti ensimmäisellä lähetyksellä. Samaan hengenvetoon täytyy todeta, että ilokseni ole huomannut, että Diesel on alkanut ymmärtää lähetyksen. Se lähtee jotakuinkin annettuun suuntaan kun lähetän, eikä jää vain hengailemaan luokseni tai katsomaan kättäni. :-)

Video

Today we trained in Tampere rubble area. I only put one victim out for Diesel each time, and he got to search three times during the day. Now that he moves on the rubble sufficiently, it is time to choose the next theme. This will be send-out. When sent, the dog must alone go a long wau to search for a victim. For a long time Diesel did not know what to do, he just tossed around me until he caught a scent in the air. And at first when I tried to send him forwards, he just looked at my hand. To my delight I discovered today that now he understands the "send-out". He goes towards the direction that I point. Of course I still do the send-out clues with all my body, I don't only point the direction but also take a step towards it.

In our national rubble tests the handler is not allowed to enter the area before the dogs is sent out and goes so far that the handler doesn't see him. Tactically you can be a wise handler and send him behind a rubble pile so he disappear quickly out of sight, but it is not always possible. ;-)
In IPOR trials the dog must work alone on rubble all the time, the handler is not allowed to enter the site at all.
So either way, Diesel must learn to take distance from me and work independently.

Vietimme sunnuntain lahden raunioradalla treenaten. Yksi harjoitus oli nostovaljaat.

Raunioilla huomaisn, että Diisun oli todella vaikea keskittyä, kun samalla alueella työskenteli ja liikkui samaan aikaan useampia koiria ja ohjaajan huutelivat ja kulkivat kuka missäkin. Dieselin oli todella, todella vaikeaa keskittyä silloin oman piilon/hajun paikallistamiseen. Diisulle otetut piilot olikin kaikki melko vaikeita, myös muille koirille, joten ensi kerralla pitää muistaa thedä helppoa ja hauskaa, ja ehkä pari nopeaa ja lyhyttä harjoitusta vain.

Nostovaljaissa Diisu pyristeli ja räpiköi todella paljon - muitten koirien ottaessa homman tyynen rauhallisesti. Ei Diesel peloissaan tai paniikissa kuitenkaan ollut. Namit maistui hyvin roikotuksen lomassa.

Video (rauniot / rubble)

Video (nosto / lift)

Today we spent the whole day training in Lahti rubble site. During Diesel's rubble training session he had lots of difficulties in concentrating. There were other dogs and handlers training at the same time in the area and their commands and other dogs' barks disturbed Diesel very very much. He was on the rubble only once because it was so difficult for him. Also the hiding places used were quite difficult, not only for Diesel, but others, too.

In the lifting harness other dogs were calm and accepted being lifted, while Diesel made a big effot to get rid of the harness... He has such huge will-power and energy!