Ohoh, tänään Diesel jotenkin syttyi tähän hommaan. Se sattui ihan vahingossa. Heli laittoi Toton treenin jälkeen minun autooni ja antoi sille ruoan. Diesel oli minulla vähän matkan päässä odottamassa vuoroaan ja näki ja haistoi, että Toto saa ruokaa. Helin lähtiessä takaisin radalle päin, Diesel alkoi huutaa Helin perään. Se vouhkasi, haukkui, laukkasi paikallaan (ja kaivoi kuopan siihen kohtaan missä kulloinkin oli).
Sunnitelmana oli aluksi keirtää tyhjällä alueella ja tätä aloinkin tehdä, mutta Diesel arvatenkin karkasi ensin Helin perään. Tuli kuitenkin kutsusta luokseni ja lähti juoksentelemaan alueelle jolle sen ohjasin. Etenimme ripeään tahtiin tyhjän alueen läpi sille alueelle, jossa oli pari maalimeistä. Diesel sai nopeasti hajun ja paikallisti ja ilmaisi kivimurikoitten läpi maalimiehen.
Toisenkin maalimeihen ilmaisu tapahtui hyvällä innolla. Loppuun tehtiin vielä yksi innostava ukko (Heli) jonka Diesel näki katoavan näkyvistä ja sai sitten juosta etsimään. Tästä tuli palkaksi ruoka ja kahden pallon leikki. Josko tämä vihdoin alkaisi loksahtaa kohdalleen?
Today Diesel fired up about rubble search. Accidentally, actually! He saw a friend feed her dog after its exercise and then the person disappeared to the rubble site. Diesel started barking and pulling on leash, trying to gallop after her. It seems food as a reward is now suddenly a very strong motivation for him. He worked well, faster than usually and very eagerly. The last victim played with Diesel with two balls again.
Treenailtiin omalla radalla Helsingissä talkoitten jälkeen. Selvästi piilojen kaivelut ja siivoamiset olivat hajustaneet ne niin hyvin, että Dieselin oli hyvin vaikea olla tutkimatta jokaista piiloa tosi perusteellisesti, vaikkei siellä ollutkaan ketään. Oli hyvin vaikea lukea siitä, missä oikeasti on maalimies ja missä vanhoja hajuja.
Suunnitelma seuraavia treenejä varten: kuljetaan ensin pitemmän aikaa tyhjää / tallaamatonta aluetta ja tullaan sitten hajustetulle alueelle, jossa maalimiehet on.
Saatiin myös seurata poliisien tekemää esine-etsintää harjoitusalueella.
Today's exercise took place in Helsinki rubble training site. The club had organized the spring clean-up and repair day and all the hiding places had been cleaned up of leaves, rubbish etc. So the whole area was full of human scents. Diesel took his time to investgiate all the scents - it seemed it was difficult for him to decide whether there was someone or had been someone in a hiding place under rubble.
Uusi yritys. Diesel ei saanut ilta- eikä aamuruokaa ja nyt palkkana oli naudan mahaa. Alakuloinen poika radalle mennessä, hieman haluton ja hidas. Ekan maalimeihen (ja palkan) jälkeen piristyi, motivoitui. Rata meni sattumoisiin niin, että seuraavan maalimiehen haju tuli aina edelliselle ja niin Diesel eteni reippaasti ja hyvin. Lopussa kahden pallon leikki.
Another try in the same place. This Diesel got no dinner last night and no food this morning. He was hungry and feeling under the weather, and slow. After the first victim his motivation rised and he worked well and rather fast (for his tempo) for the rest of the exercise. The wind was blowing in good direction, Diesel got the scent of the next victim very soon after the previous one. In the end he got to play with his rubber balls.
13.4. Olipas vaikeaa - sää ol ivaikea, viilenevä ilma ja laitettiin aika vähähajuinen piilokin, josta ei tainnut mitään hajua noista ylös. Minun oli tosi vaikea lukea Dieselistä, milloin sillä oli oikeasti haju, koska se näytti koko ajan aktiivisesti paikallistavalta vaikka kiipeili useilla eri kasoilla. Vaikeaa on. Ja tahmeaa. Hidasta.
April 13th - Very difficult trainignsession on rubble in Korso rubble training site. Weather was cool and not much scent coming upwards from under ground. Diesel was very hard to read, he looked like working hard and trying to locate the victims even if there was nobody there. He was slow and not in general not good performance today.
Diesel palkittiin Suomen PON-kerhon parhaana käyttökoirana 2011. Kilpailua ei tässä kategoriassa ollut kovin paljon, mutta ainahan voin lohduttautua ajatuksella, että Suomessa on kuitenkin muutama sata polskia jotka eivät edes päässeet kilpailemaan tästä pytystä... ;-)
Otettiin sitten varsinaiset poseerauskuvat! Aina on joko suu mutrulla tai tukka sekaisin. :-D
Finnish PON Club awarded Diesel as the Best Working PON of the Year 2011. There was not many competitors in this category though. But there are still a couple of hundred PONs in Finland who did not even get to compete over this trophy. ;-)
Diesel on seurannut kiinnostuneena tapahtumia pentulaatikossa (kuva eiliseltä). Ihan kuin sekin olisi osannut jo odottaa jotain! Kertun pennut syntyivät 6.4. aikaisin aamulla, ja tällöin muut koirat siirtyivät katsomon takariviin ja me ihmiset otimme eturivin paikat. Hyvin meni, saimme 2 urosta ja 2 narttua.
B.V.Adorable Lady "Kerttu" has been getting ready to have puppies. Diesel has been very interested in what she is doing in the whelping box. It is like he was watching a reality show on tv. Just waiting for something to happen! The photo was taken yesterday.
Kerttu had her puppies early in the morning today: 2 boys and 2 girls. Everything went well!
Pääsimme harjoittelemaan vanhaan mielisairaalarakennukseen. Paikka oli monella tapaa aika karmaiseva, ei vähiten historiansa takia. Siellä myös kuului elon ääniä, esimerkiksi etäistä kumeaa paukutusta ja natinaa. Ei kiva paikka istua yksin piilossa tai iltapimeällä!
Aloitimme maakellarista joka oli talon alla. Siellä oli trooppinen tunnelma, vettä tihkui putkista katossa paikoitellen jopa sumuverhon tapaan. laitoimme kaksi maalimeistä vierekkäin melko helpolle alueelle, joskin hajujen liikkumisen takia nenä matalalla kulkevat koirat saivat tehdä aika paljon töitä maalimiehet paikallistaakseen. Haju vei melkein kaikki koirat ensin toiselle puolelle aluetta.
Diesel sai hajun ja työsti sitä melko hyvin, mutta maalimiesten lopullinen paikannut oli vaikeaa. Se kävi jopa ihan maalimiesten vieressä syömässä maasta jotakin, mutta ei maalimiesten mielestä huomannut heitä. Kierteli ja kulki hajuvanoissa, mutta vaikeaa oli loppuun asti vieminen. Ratkaisi asian lopulta itse, mutta pitkän kaavan kautta ja työläästi.
Toisella kierroksella tarkastettiin ensin huone huoneelta yksi kerros, jossa oli paljon pieniä huoneita pitkän käytävän varrella. Tässä harjotitelein ja etsin itselleni parasta tapaa ohjaja juuri Dieseliä. Käytävässä oli aina samassa kohtaa kaksi ovea molemmin puolin, ja piti löytää paras tapa ohjata koira käymään kaikissa huoneissa - oliko se lähettää se molempiin saman puolen huoneisiin peräkkäin, vai ristiin rastiin käytävän yli? Sain myös miettiä, miten päin minun olisi oltava ja miten asetun parhaiten, jotta koiran etsintätyöskentely olisi sulavaa ja jatkuvaa: ikään kuin risteilyä huoneesta toiseen pysähtymättä välillä. Hyvä harjoitus minulle!
Yhdestä huoneesta käytävän loppupäässä löytyi maalimies, joskin tämäkin oli vaikea Dieselille, se kyllä haisteli paikkaa ja suihkukaapin oviaukkoa moneen kertaan, ennen kuin jäi siihen ja ilmaisi. Jotenkin oli puhti tai motivaatio kadoksissa, vaikka päällepäin koira näytti tekevän kyllä töitä? Eikö palkka olekaan paras tai oikea?
Mainittakoon, että muistaakseni kaikki koirat reagoivat tässä kerroskessa yhteen tiettyyn huoneeseen kuin siellä olisi ollut joku tai kuin sinne olisi tullut hajua jostain, vaikka siellä ei ollut ollut ketään ja vaikka ketään ei ollut myös suoraan kerrosta alempana tai ylempänä.
Jatkoimme alakertaan jossa oli toimenpidehuoneita (mm. ruumishuone, hartauskappeli ja lobotomialeikkaussali) ja siellä Diesel sai liikkua vapaammin. Ensimmäinen maalimies löytyi kerroksen päätyhuoneesta, jonne päästäkseen koiran piti ylittää vanhaa kakkaa, leikkausjätettä tms eritettä oleva lattiaan kauan sitten kuivunut kökkökerros. Tämä kökkö oli varmaan ihmisille epämiellyttävämpi kuin koirille, jotka eivät siitä häiriintyneet. Diesel kyllä taisi maistaa sitä vähän. Diesel ilmaisi maalimiehen hyvin. Toinenkin maalimies löytyi samasta kerroksesta ja tämä sujui myös ok.
Heli oivalsi jälkeenpäin, että ero näitten kahden viimeisen maalimiehen ja edellsiten välillä oli, että nämä viimeiset olivat paikoissa, josisa ei ollut ollut maalimiehiä edellisille koirilel, eikä hajua esim. muitten ruokapalkoista tms. Pitää pitää mielessä, voisiko tällä olla merkitystä?
Viimeisellä kierroksella hajustimme verkkokomeroita täynnä olevan pimeän ullakon kunnolla ja laitoimme maalimiehen pitkän käytävän päähän. Koira ei saanut hajua käytävän alkuun ja kyseessä olikin lähetysharjoitus. Ensimmäisellä yrityksellä Diesel kääntyi puolen välin jälkeen takaisin, toisella meni perille asti ja ilmaisi hyvin.
Kuvia pimpolatreenistä ja miljööstä alla, videonpätkä tulee myöhemmin. Paikka oli hyvin vaikuttava ja jäi pyörimään mieleen moneksi päiväksi. Erityisesti iltaisin nukkumaan käydessä se on palannut mieleen epämiellyttävän olon kera. Tuttava kertoi nähneensä painajaisunia viikon ajan käytyään tutustumassa tuohon paikkaan. Toinenkin treeniporukka on kertonut kuulleensa siellä ovien sulkeutumisääniä, lattian narahtelua ja jopa puhetta, keskustelua, vaikka missään ei pitäisi olla ketään! Eräs tuttava kertoi nähneensä lastensa kanssa yhten äiltana ohi kulkiessaan valon välkettä lobotomialeikkaussalin ikkunasta... Kuulin eilen, että mielisairaalalla on ollut ihan oma hautausmaa, jonne on haudattu yli 800 potilasta. Voi vain kuvitella, millaisia monia tarinoita ja ihmiskohtaloita tuon talon seinien sisällä on nähty.
Today we got to practise search in an old mental institution. In this institution there has been probably several thousands of patients during three or four decades. The building we entered was rather creepy - mostly because of its history and the desperate stories and destinies it must have witnessed. Also I must mention that you can hear there distant voices and sounds, like someone bumping a wall or a door closing even if there shouldn't be anyone there.
It is a very exciting place that remains in you mind and thoughts for days afterwards and makes you feel a little restless and nervous.
We first trained in the cellar under the building - a dark, dim, hot place, very tropical atmosphere with water leaking from the pipes on the ceiling. Not a nice place to sit in alone so we put two victims there sitting side by side. This was difficult for Diesel - he moved around well and worked o nthe scent well but had difficulties locating the victims. And he ended up eating something o nthe ground next to the victims without noticing them! In the end he did find them but I think his motivation was not right.
Second round we pratised searching all room systematically. It was a long long corridor with lots of rooms both sides. I tried to get Diesel to go to all rooms, smoothly without stopping him, just letting him trot from room to room. It was good practise for me - I had to think how to place myself and how to direct him. Again he had difficulties in staying at the victim and indicating strongly.
Interestingly all dogs marked one room in this floor as if there was someone - but there had not even been anyone, there was no-one and in the floor right above and below there was no-one...
We moved on the another floor where there used to be a morgue, an autopsy room, a lobotomy room and a chapel. Right, a creepy place. In the end of a corridor there was an old and dried layer of some ancient poop, surgery by-product or some other discharge on the floor. The dogs did not mind it, as unpleasant as it seemed to us. Diesel even tasted it, yuck!
Here Diesel worked better. He was better tuned to work and made better indications. These victims were in new places compared to previous dogs and a friend pointed out that maybe this had something to do that Diesel indicated better and quicker here.
Third training session took place in an attic, dark and creepy place, too, where there was was a simple and easy send-out training for all dogs. Photos of the place below, video coming soon.
Tänään vierailimme Korson raunioradalla. Siellä oli paljon lunta, joka oli oikein kosteaa ja upottavaa ja monille koirille hyvin työlästä liikkua. Dieselille liikkuminen lumessa oli kovin vaikeaa. Se kuitenkin työsti ja ilmaisi maalimiehet hyvin, kun sai hajun.
Today we visited a rubble training site in Korso, Vantaa. We still have a lot of snow and it was a very wet weather. The snow did not carry dogs so it was quite difficult to move in it. Diesel worked nicely and lcoated the victims well once he got scent. Moving in the heavy and deep snow was very difficult for him and slowed him down a lot.
Kerttu on tullut meille synnyttämään. Kertulla ja Diisulla synkkasi heti taas ja niinpä ne saavat asua ja ulkoilla yhdessä.
Ch Borgakers VeeA's Adorable Lady "Kerttu" has come to us to have puppies. Diesel and Kerttu get along very well and they like to run outside together.
Treenattiin Jätkäsaaressa rakennusetsintää vanhassa makasiinissa. Jotenkin oli vähän nihkeetä - Dieselin oli vaikea jäädä sinnikkäästi paikallistamaan maalimiestä hajun saatuaan. Ensin se päätyi yhden maalimiehen läheisyyteen, mutta tuli sitten kuitenkin pois sieltä alkoi työstää toista maalimiestä. Sen olisi pitänyt tunkeutua piiloon sisälle, mutta voimakkain haju tulikin muualta kuin oviaukosta (jossa oli rojua) joten idea ei ihan toiminut tässä piilossa.
Toinen piilo oli vessassa suihkuverhon takana, siitä Diesel viipotti käytävältä ohi monta kertaa, kävi samassa tilassakin (ja oli täällä käynyt jo alussa) mutta ei saanut selvää mistä haju tuli. Lopulta se tunkeutui kankaisen verhon läpi maalimiehen luo.
Kolmas maalimies oli jonkinlaisessa toimistokompleksissa, jossa oli yhdessä huoneessa sellaisella tiskillä avattava pieni lasinen luukku (huoneen kaikki ovet oli suljettu) ja siellä oli maalimies. Aluksi vaikutti siltä, että koiralla oli hyvin heikko haju tässä tilassa, sille se ravasi ympäriinsä aktiivisesti kuono ylhäällä. Mutta tästä eteenpäin ei päästy mitenkään. Laitoimme tilaan johtavan oven kiinni, mutta se ei juuri parantanut asiaa. Mietin apuohjaajani kanssa tilannetta ääneen, ja sitten tajusimme, että avoinna olevan räppänän vieressä oli toisen huoneen ovi, joka oli auki ja lähellä lasista luukkua - se ilmeisesti nosti hajun suoraan kattoon, josta se hajosi ympäriinsä eikä koira saanut kiinni mistä haju tuli.
Painoimme ovea hieman kiinnemmäs (poispäin luukusta), ja kun koira seuraavan kerran tuli tähän kohtaan, sai se heti voimakkaan hajun ja alkoi työstää ja paikallistaa sitä tiskille - lopulta haukkui tassut tiskin reunalla ja kuono luukussa.
Olipa kerrassaan opettavainen tapaus! Niin pienestä kiinni!! Vau, mikä ahaa-elämys kun sen omin silmin näki. Kyllä rakennukset voi olla vaikeita.
Today we had a search training session in a big building complex at Helsinki harbour. Diesel was not working so well - he was restless and did not focus in localizing the sources of the scents properly at first. He did improve towards the end though.
Vähänhän se tuntui hullulta idealta ilmoittaa Diesel tottelevaisuuskokeeseen vain muutama päivä kotiinpaluun ja pitkän hoitolajakson jälkeen... Lähinnä harmitti, että ei ollut mahdollisuutta treenata niitä tarvittavaa paria viikkoa että olisi saanut keskeneräiset liikkeet ja viime kokeessa havaitut puutteet kuntoon, ja myös että Diisun pää menee pyörälle pitkästä erosta ja hoitolaympäristöstä, ja että se taantuu käytökseltään jonnekin parin vuoden takaiselle tasolle.
Mutta kyllä Diesel vielä muisti liikkeet, kun kotona treenattiin hoitolasta haun jälkeen - siis HETI kun päästiin kotiin, HETI kun otin koiran autosta, tehtiin eka treeni, ei ehtinyt koira edes kusaista siinä välissä. Parissa päivässä ei ehdi kuitenkaan ihmeitä tehdä joten palauteltiin lähinnä mieleen, miten liikkeet meni. Pääasiassa pelkäsin paikallamakuun kärsineen, jos eroahdistus olisi kiihtynyt hoitolassa. Hyppyhän meillä on ollut kummassakin kokeessa vaikea ja mennyt nollille, joten nyt tein niin, että siirsin hyppyesteen uuteen paikkaan aina Diisun näkemättä ja sitten vein sen seuruuttamalla siihen ja komensin hyppäämään, jotta se oppisi etsimään katseellaan hyppyesteen ja tunnistamaan sen.
Koeaamua alkoi vähän hölmösti kun kukaan ei ollut kertonut minulle, että kelloa siirretään. Ei äiti, ei kaverit, ei edes Maikkarin nettisivut muistuttaneet tästä asiasta. Onneksi meidän vuoromme oli vasta puolenpäivän aikaan, ja kun toivuin ihmetyksestä miksi puhelimessa ja tietokoneessa on eri kellonajat, sain kuin sainkin itseni melko ripeästi matkaan ja ehdin näkemään kavereittenkin suoritukset. Jännitysmomenttina oli koepaikka, joka oli maneesi. Koirat eivät päässeet alustalle ennen kuin oma suoritus alkoi, joten pohjamateriaaliin ja hevosenpulliin ei päässyt tutustuttamaan etukäteen lainkaan.
Avoin luokka alkoi paikallamakuulla. Diesel makasi melko rauhassa mutta korjasi jossain vaiheessa rintamasuunnaksi meidän poistumissuunnan ja makasi siis ihan vinossa alkuasentoon nähden. Koirien luokse palattuamme se ennakoi istumaan nousun. Jälkeenpäin osasin tämän yhdistää siihen, että ennen paikallamakuuliikettä oli alkupuhuttelut yms ja siinä Diesel oli moneen kertaa käymässä maahan tai hääräämässä, ja sain vähän nykiä sitä hihnalla, että sain sen pysymään istumassa. Paikallamakuun jälkeen palattuani sen viereen, se sitten innoissaan korjasi tähän pyydettiin asentoon, istumaan.
Näistä virheistä johtuen saimme paikallamakuusta arvosanan 7. Ajattelin keskeyttää kokeen tähän, koska mielestäni meillä ei ollut enää realistisia mahdollisuuksia ykköstulokseen. Mielestäni jokainen koetilanne ja koesuoritus vie koiraa taaksepäin koulutuksellsiesti, sillä koetilanteessa ei pääse palkkaamaan eikä oikaisemaan koiraa. Näin ollen turhia koesuorituksia pitäisi välttää. Ja ei, minä en käy kokeissa enää hakemassa niistä kokemusta - minä käyn niissä saadakseni tuloksia.
Kaverit kuitenkin kannusti ja painosti jatkamaan ja niin siinä sitten kävi, että yksikään liike ei mennyt nollille ja pisteet riitti nipin napin ykköstulokseen! Huraa! Nyt loppui tokoilut vähäksi aikaa ja seuraavaksi mennään, jos mennään, voittajaluokkaan sitten joskus.
Omat kommentit suorituksista:
- Seuraamisessa ainoa iso virhe oli käännöksessä vasemmalle, jossa D vetäisi täyskäännöksen. Näitten käännösten erottelua on parannettava vielä. muuten oli aiempaa tiiviimpää seuraamista ja parempi paikka. Etenkin kun koira ei päässyt tutustumaan hevosenpullaiseen alustaan etukäteen niin olen tyytyväinen!
- Seuraamisesta maahan ja seisominen oli ilmeisesti liian hitaat. Annoin aiempaa pienemmät käsimerkit/avut. Minusta Diisu teki kohtuullisen hyvän seisomisen.
- Luoksetulo oli juuri sellainen kuin se nyt treeneissäkin on. Ei ole pystytty treenaamaan tarpeeksi, kun en ole ollut kotona.
- Nouto meni hyvin muuten, mutta Diesel lähti ensin viemään kapulaa tuomarille! Huomasi sitten virheensä matkalla ja tuli minun luokse, mutta päätyi vinoon koska tuli sivulta. Lisää häiriötä noutoharjoituksiin siis.
- Kauko-ohjauksessa on kyllä ollut hyvä vinkki harjoitella sitä tosi pitkästä matkasta - toimii ja tuntuu sitten tosi helpolta kokeessa kun on niin lyhyt matka! Ei kyllä mennyt ihan tyylipuhtaasti vieläkään, mutta lopullinen siirtymä alkupisteeseen verrattuna oli jotakuinkin plusmiinusnolla.
- Ja se hyppy! Se tapahtui käskystä! Jösses! Muutaman kerran ehdin täällä pihapiirissä raahailla hyppyestettä vaivihkaa ihme paikkoihin ja sitten toin Diisun siihen seuraten ja komensin hyppäämään. Ehkä se sitten auttoi.
We competed in Obedience Class 2 today with Diesel and got a fair result (1st prize result which qualifies to start in Class 3 next time). I am especially pleased because in stead of intensive training before the competition Diesel spent 11 days in a dog hotel while I was travelling. But actually he did his best heeling ever when I got home from the dog hotel with him and I started doing obedience work immediately when I took him out of the car. ;-)
Down stay 3 min, handlers out of sight 7
Off-leash heeling 9
Down-stay from heeling 8,5
Recall 6
Stand-stay from heeling 7,5
Fetch/Retrieval 9
Long-distance control (Sit up-Down-Sit up-Down) 9
Jump 9
Overall impression 8
Final score 160 p., 1st prize result
Diesel vietti 11 päivää koirahoitolassa Hyvinkäällä kun omistajat reissasi Euroopassa. Olipa iloinen koira kun menin sitä hakemaan kotiin! Sain nähdä ihan ekaa kertaa Dieselin hymyirvistyksen. :-) Ei ole koskaan ikinä aiemmin Diesel ollut niin iloinen kuin nyt minut nähdessään! Koirahoitolan pitäjät kertoivat Diisun olleen ennakkotietoihin nähden helppo vieras, helpoimmasta päästä PONeja mitä heillä on käynyt. :-)
Pihalla se hyppäsi autoon jo ennen kuin ehdin avata sille häkin oven, kotiin oli kova kiire!
Diesel spent 11 days in a dog hotel while his owners were travelling in Europe. Boy was he happy to see me again!! I even got to see his very first PON smile when I picked him up at the hotel! The keepers at the hotel told me that Diesel had been one of the easiest PON guests they have had. :-)
FRF-pelastuskoirien on osattava tarvittaessa liikkua, relata ja tarvittaessa myös työskennellä (ja ilmaistakin) kuonokoppa päällä. Joissain kohdemaissa se saattaa olla ympäristön vaatimus ja joissain tilanteissa taas ahneelle koiralle välttämättömyys sen oman turvallisuuden takia.
FinnRescue dogs are in training for international SAR missions. They must be able to move and relax and possibly even work with muzzles on. Sometimes it is demanded by the local community, sometimes it is a question of their own safety. Some dogs like to eat all food they find but in certain environments food lying around may be a biohazard. There could also be very hot but the water on the ground or in rubble is possibly contaminated.
Majoituimme pe-iltana Tampereelle vanhaan leirikeskukseen jonnekin metsään järven rantaan. Lunta oli vähintäänkin riittävästi joka puolella, joten maisemat olivat lähinnä hyvin valkoisia ja lumisia eikä kokonaisuutta oikein päässyt hahmottamaan. Ilta sujui keskustellen viikonlopun ohjelmasta ja lämmittäen pattereilla ja kaminoilla kylmillään ollutta rakennusta.
Lauantaina alkoi koirien ja ihmisten treenaus vanhan paperitehtaan alueella. Toisella alueella kohteena oli kaksi ritiläsillalla yhdistettyä rakennusta, joissa koira teemana oli oikeastaan vaikeakulkuiset ritiläportaat, -sillat ja -alustat sekä myös koiran hallinta, koska rakennuksissa oli ovia auki ulos ja valkoinen lumi oli koirille myrkyllistä ainetta. Ohjaajalle haastetta loi myös tilojen hahmottaminen ja erityisesti kaikkien ovien huomaaminen, jotta kaikki tilat tulisi tutkittua.
Diesel liikkui todella hyvin ja ongelmitta näillä alustoilla, olin todella tyytyväinen siihen. Ensimmäisessä rakennuksessa en ollut aluksi varma, tekikö Diesel töitä. Käytyämme alakerrassa palasimme takaisin ylempään kerrokseen, ja tällöin Diesel merkkaili alaspäin. Koska alhaalla ei kuitenkaan ollut ollut mitään havaintoja, en jäänyt hinkkaamaan ylös vaan totesin, että joko sieltä nousi meidän (useamman henkilön) hajut kun olimme siellä juuri olleet tai sitten alue pitäisi tutkia vielä toisella koiralla.
Yksi ovi tästä tilasta aukesi pyöreän altaan reunustalla kulkevalle kapealle ritiläsillalle, jonka kiersimme koiran kanssa. Pidin Dieselin vapaana, olin päättänyt että paapominen loppuu nyt, minun täytyy luottaa siihen, että se osaa katsoa mihin menee ja missä on. Pudotus alas oli monta metriä ja oikeasti kauhistutti, mutta hyvin meni kuitenkin.
Sisäänkäynti jälkimmäiseen rakennukseen tapahtui korkealta seinältä, josta alas vei ritiläportaat useamman tason kautta. Diesel työskenteli koko ajan, sillä se sai selvästi hajun korkeimman portaikon yläpäässä seinustalla. Vein sen sisälle tuon kerroksen huoneeseen ja vedin oven kiinni perässä, sisällä huoneessa koiralla ei kuitenkaan ollut hajua ja se pyrki ulos tilasta. Ei voinut kuin vetää johtopäätöksen, että haju tuli jostain alempaa siihen portaikkoon ja ylös seinustalle.
Lopulta maalimies löytyi alhaalta, ja tämä oli myös koko etsintäalueen ainoa maalimies. Tämä harjoitus kesti parisenkymmentä minuuttia ja siitä on videokooste ensimmäisenä alla.
Iltapäivällä keskityimme KOPS-keskusteluihin eli koirakohtaisiin oppimissuunnitelmiin. Ehdin kuitenkin vielä Dieselin kanssa myöhemmin mukaan toiselle rastille, jossa kiivettiin jälleen erilaisia, hyvin jyrkkiäkin ritiläportaita. Reippaasti Diisu mennä tossotti tasaiseen vauhtiin eteenpäin, oli se suunta sitten ylös- tai alaspäin. Ylimpänä tornissa sijaitsevat portaat oli niin jyrkät, että koira kulki miltei pystysuorassa niissä. Autoin alastulossa varmistamalla, että koira ei putoa alas. Aika hurjia paikkoja! Hyvin Diesel teki täälläkin töitä ja ilmaisi varmasti maalimiehet ja myös reagoi ja osoitti selkeästi rakennuksen elementtien kautta eri kerroksiin siirtyneet maalimiesten hajut.
Illalla palattiin majoituspaikkaan, jossa oli sulake palanut ja patterit ja tilat kylminä taas. Taas aloitettiin lämmittäminen.
Sunnuntaiaamuna väsymys kaikkosi hetkessä kun satuimme onnettomuuspaikalle ennen "oikeaa" pelastushenkilöstöä. Henkilöauto oli rusauttanut kylki edellä liikenteenjakajassa ollutta liikennevalotolppaa päin, ja auto oli poikittain keskellä toiseen suutaan meneviä kaistoja ja liikennevalot hajonneet kappaleiksi toiseen suuntaan meneville kaistoille. Hienosti otimme tilanteen heti hallintaan: hyvin sujui liikenteen pysäytys ja ohjaaminen, ajoväylien tyhjennys roinasta ja auton siirto pois keskeltä ajorataa, ryhmässä toimien. Kun kolariauto oli saatu siirrettyä syrjään turvalliseen paikkaan ja olimme viimeistelemässä ajoratojen siivousta, saapui ambulanssi paikalle. Olimme jo lähdössä pois, kun paikalle tuli vielä sireenit ulvoen paloauto raivaamaan ajoväyliä. Mainio ilme oli palomiehillä, kun kaikki oli jo tehty. :-D
Kun suuremmilta henkilövahingoilta ja lisäkolareilta vältyttiin, tuli siitä tosi hyvä mieli koko päiväksi!
Sunnuntaina jatkettiin KOPSien parissa ja treenattiin koiria. Diesel kävi vielä uudestaan kiipeilemässä portaissa (toinen video alla). Lisäksi tehtiin treeniä pitkässä rakennuksessa, jossa oli paljon valtavia paperirullia. Lattialla oli paikka paikoin paljon vettä, joka oli jäätynyt, ja tämän ohitus oli Diisulle vaikeaa, sillä jää oli jo alkanut sulaa ja tassut kastui! :-D
Sunnuntaina keskityttiin myös ryhmänjohtajien koulutukseen. Teimme tiedustelua ja kohteen kartoitusta, mittasimme gps:llä alueen ja siinä olevien rakennusten mittasuhteita ja sijainteja. Näitten pohjalta piirsimme kartan johon merkittiin sisäänmenoaukot, arviot rakennusten kerrosmääristä, sopivat autojen parkkipaikat yms.
Kokonaisuudessaan viikonloppu oli aivan loistava ja hyvin opettavainen, joskin myös pitkä ja rankka. kyllä sunnuntai-iltana maistui kuuma suihku ja oma peti! Ja portaannousulihaksistoa jomotti.
We spent the whole weekend in FinnRescue dog troops training camp with Diesel. The theme was mostly in difficult and unpleasant stairs for the dogs, and comprehending the premises and planning of search tactics for the handlers. Team leaders also practised measuring and making maps of areas with buildings. Diesel had no problems with unpleasant stairs and such. However, he has problems with getting across a floor with ice and melted water on it!
Tänään oli Diisun toisen tottelevaisuuskokeen vuoro. Siirryimme siis avoimeen luokkaan heti ekan alokasluokan kokeen jälkeen.
Ennakko-odotuksissa oli ykköstulos JOS kaikki liikkeet menee yhtä hyvin kuin treeneissä parhaimmillaan. Mutta yleensähän ne ei kokeessa niin mene - se, mikä osataan kotona erinomaisesti, menee kokeessa usein vain erittäin hyvin tai hyvin. Ja se, mikä sujuu kotona hyvin tai kohtuullisesti, ei välttämättä sujukaan enää koetilanteessa lainkaan. Joten realistinen odotus oli 2-tulos.
Diisu joutui odottelemaan autossa aika pitkään, koska ensin oli kimppakyytiläiset Satu ja Jippo alokasluokassa. Siellä sattui juuri se, mikä oli yksi syy miksi halusin siirtyä nopeasti avoimeen luokkaan. Koira Jipon vieressä nousi paikallamakuussa ja meni haistelemaan Jippoa ja yritti sitten astuakin sitä. Siitä se jatkoi vielä häiritsemään seuraavaakin koiraa ennen kuin ohjaaja ehti hätiin. Onneksi häirityt koirat saivat uuden paikallamakuun ja se meni hyvin. Sympatiat toki myös ko. koiran omistajalle, ei ollut varmaan fiilikset katossa hänelläkään!
Halliin sai tuoda koiran sisään vain vasta kun sen oman ryhmän paikallamakuu alkoi, eli koirat ei ehtineet juurikaan katsella ympärilleen. Toki sitten paikallamakuun aikana ne ehtivät tottua tilaan hyvin. Diisu on paikallamakuutreeneissä välillä vinkunut mutta ei ole ollut aikeissa nousta ylös. Nyt paikallamakuu meni hyvin, se oli ihan hiljaa ja melko rauhallinen. Yksi ryhmän viidestä koirasta lähti haahuilemaan mutta ei onneksi häirinnyt muita. Hirmu jännää on kyllä olla siellä näkösuojassa, vielä kun näimme kehän laidalla olleitten katselijoitten ilmeet!
Paikallamakuusta siis meille arvosana 10. Sen jälkeen laitoin Diisun lyhyessä hihnassa kiinni palkkiin seinän vieressä ja se sai odottaa siinä parin koiran suoritukset ennen omaa vuoroamme. Itse menin katsomaan muitten suorituksia. Kuten Mikonkin kanssa, tulee paras lataus kun koira odottaa minusta erillään suorituksemme alkuun asti, jos ei muuten niin sitten paikallamakuussa.
Liikkeistä ensimmäisenä oli liikkeestä maahanmeno, muuten jatkettiin kaavakkeeseen merkityssä järjestyksessä. Liikkeestä maahanmenossa tuli kyllä käsimerkki, joka videolta katsottuna on voimakkaampi kuin olen luullut. Se ei ole ihan tahallinen, vaan se on oikeastaan sellainen käden erikoisliike, joka vaan tulee itsestään tässä liikkeessä. Muuten meni hyvin, 9½.
Seuraaminen sujui muuten ihan mallikkaasti, mutta yhden pitkän suoran päätteeksi Diisu menetti kontaktin ja juuri silloin tuli liikkeenohjaajalta käsky kääntyä vasemmalle. Odotin pari askelta, mutta kontakti ei palannut ja jouduin tekemään käännöksen ilman, että koira sai siihen ennakkoapuja. Diisu kadotti paikkansa, mutta en antanut sille lisäkäskyä enkä pysähtynyt itse, koska uskoin, että se korjaisi itse oman virheensä, ja niin se tekikin ripeästi. Nyt minulla oli maltillisempi tahti, käännökset oli hieman tiiviimpiä ja muutenkin meno parempaa kuin viimeksi. Arvosanaksi 9.
Sitten tuli luoksetulo, joka on mennyt treeneissä heikonlaisesti viime aikoina. Aikaisemmin Diisu veti liinat kiinni täysillä, täydestä vauhdista, mutta nyt parin viikon ajan se on hissutellut ja valunut pysähdyksessä. Nyt kokeessa se ei tullut ensimmäsiestä kutsusta (oma moka pitkälti, en liittänyt nimeä kutsuun). Tosiesta kutsusta tuli mutta pysähdys venyi tosi pitkäksi, ja lopuksi se istuutui. Armosta saatiin kuitenkin viitonen.
Liikkeestä seisominen meni hyvin, pienen sormimerkin joudun antamaan, silti tuli 9½. Koiran taakse palaamisessa ei ongelmaa, Diisu ei liikauttanut tassuakaan :-)
Nouto on sujunut treeneissä yleensä hyvin. En ole ottanut enää useita toistoja treenatessa, jos menee hyvin niin se jää siihen, jos menee huonosti niin tehdään uudestaan kunnes menee hyvin. Nyt kokeessa Diisu lähti noutoon epävarmasti. Johtui varmaankin siitä, että se ei ehtinyt ottaa katsekontaktia minuun ennen käskyä, jolloin se ei ollut ihan varma, oliko lupa lähteä liikkeelle. Nopeasti se kuitenkin loikki kapulalle, sitten tuli kysymys: Saanko? Diisu katsoi kapulaa, katsoi minua ja nappasi sen sitten suuhunsa ja lähti tuomaan vauhdilla - niin vauhdilla, että törmäsi vasempaa jalkaani, kovaa! ja istui vinoon vasemmalle. Yleensä Diisu tulee treeneissä suoraan loppuasentoon, mutta istuu liikaa oikealla minusta katsottuna, eli oikean jalkani edessä eikä suoraan edessäni keskellä. Selkeästi koetilanteessa näki, että tämä liike on vielä kesken vaikka kotona meneekin melko hyvin. 7.
Vielä on sanottava: Hyvä minä! En heittänyt kapulaa suoraan kattoon!!
Kauko-ohjaus sitten... tässä liikkeessä tapahtuu treeneissä, kun kierrokset on aika korkeat, erilaista hypähtelyä: istumisessa takapuoli hypähtää vähän eteenpäin ja maahanmenossa saattaa tulla useammankin askeleen peruutus makuuasennossa. :-D Välillä, jos on pitkä etäisyys tai häiriötä, ei Diisu ole noussut istumaan ekalla käskyllä, ja välillä kun se menee maahan se pomppaa heti takaisin ylös, kuin vieteri, ihan kuin olisi tehnyt väärin ja korjaisi oikein. Viime päivinä on treenattu erityisesti pitkältä etäisyydeltä sitä ekaa istumaan nousua sekä pidempiä aikoja asennon vaihtojen välissä. Mitä tahansa (tai ei mitään asennonvaihtoa) oli siis odotettavissa!
Nyt kuitenkin täysi kymppi! Diisu teki todella hienosti!
Estehyppy koitui kuitenkin taas kohtaloksi. Voi himputti! Vein Diisun telineen luo pannasta kiinni pitäen, jotta se ei karkaisi telineelle ilman lupaa. Tämä kai johti siihen, että sille tuli epävamruus saako sitä tehdä lainkaan. Käskystäni se lähti hyvännäköisesti liikkeelle, mutta sitten pysähtyi katsomaan estettä, kiersi sen taakse ja kirmasi etsimään palkkaa... :-D
Kokonaisvaikutus tänään 8. Yhteensä 153 p. ja AVO2.
Kaiken kaikkiaan Diisu teki mielestäni koulutustasonsa mukaisen tuloksen. Niissä liikkeissä, jotka on vielä kesken tai opetettu viimeisimpinä, näkyi vielä koetilanteessa enemmän epävarmuutta kuin treeneissä. Nyt olisi hyvä sanoa, että lisää treeniä vaan, mutta valtiettavasti tässä on pari viikkoa reissua ja Diisulla 10-11 päivän koirahoitolajakso ennen seuraavaa koetta...
Today we entered Diesel's second obedience trial. We had swtitched to Class 2 right away after the first competition 4 weeks ago. Some of the exercises are not yet finished, we need more work and more practise. I thought we could get a 1st prize result if Diesel did everything like he does at his best when practising. But in competitions dogs usually don't act like in practise at home... so a 2nd prize result was a realistic goal.
Down stay 3 minutes with handler out of sight: 10.
Heeling off leash: 9. Diesel dropped contact once and I had to a left turn - he lost his position by my side. I didn't give any extra command and he quickly corrected himself.
Down-stay from heeling: 9½.
Recall with stopping to stand still half-way. Diesel did not come with first command and he stopped very slowly and took finally sitting position. Many big mistakes. This exercise is not ready yet, he does not yet do it well even at home.
Stand-stay from heeling: 9½.
Fetch: 7. Diesel was not sure if he was allowed to do it - he started insecure, stopped at the object to look at it and me, then did the retrieval with too much speed and bumped into me badly.
Long-distance control, switching positions: 10. Good one! This has been a challenge when training because he jumps forwards when sitting up and crawls backwards when lying down.
Jump: 0. Darn! He started looking good, then stopped, bummed, not sure if he was allowed to do it or maybe the obstacle looked different to him, and then he took off to see if his green rubber ball was there... :-D
Overall impression: 8.
Result: 153 pts, 2nd prize result.
All in all, Diesel performed according to his level. The exercises that have been taught him the last and the ones that are still "in progress" were weak in the trial.
The most amazing thing is that he can cope with the down-stay with owner out of sight! When I got him 2.5 years ago he could not stay still (or quiet!) anywhere! If you attached his leash to a pole or a tree and moved away, even just for some meters, he would be very lively and bark and run around the pole/tree. He could not at all settle. That is the biggest progress he has made.
Kävimme tänään tutustumassa Hyvinkään koirahoitolaan ja samalla Diesel pulahti altaaseen. Paikka vaikutti hyvältä ja lomareissumme ajaksi Diisulle sopivalta. Urheilusuorituksen jälkeen oli vuorossa pesu ja kevyt föönaus ja Maiju-kiltti vietti illan selvittäen Diisun turkkia. Kiitos!!
Today we visited a dog hotel and spa in Hyvinkää with Maiju. We are going on holiday in a couple of weeks and Diesel needs a place to stay. Everything looked good there and Diesel got to take a swim in the big pool.After half an hour of intense swimming and wild jumping into the pool he got bathed and groomed by Maiju, many thanks for her kind help!
Tänään tottelevaisuustunnilla hinkattiin Diisun kanssa kauko-ohjausta, joka ei oikein toimi vielä pitkältä matkalta. Diesel myös pompauttaa takapuoltaan usein sekä istumaan noustessaan että maahan käydessään, kokonaisuudessaan koiran liikkuminen useamman asennon vaihdon jälkeen on yleensä pikemminkin hieman taaksepäin kuin eteenpäin.
Seuraamisessa minun käännökseni vasemmalle saisi kuulemma olla napakampi ja selkeämpi. Tarvii treenata sitä lisää siis, jotta saisi Diisun takapuoleen enemmän liikettä käännyttäessä vasemmalle.
Ollaan harjoiteltu pari kertaa nyt sitä, että Diisun jäädessä maate ja minun poistuessa näkösuojaan, joku muu käy sitä palkkaamassa namilla ja toistaa maahan-käskyn. Tässä on ajatuksena se, että Diesel rentoutuisi kun paikalla on kuitenkin muita ihmisiä ja sille tulisi sellainen varmuus, että se voi maata siinä rauhassa odottamassa, joku kyllä pitää siitä aina huolta. Vähän se kyllä vinkuu minun perääni, mutta ei ole sen oloinen, että siitä nousisi ja lähtisi liikkeelle. "Virallinen valvoja" onkin kyllä aina tarkkana että voi käydä runttaamassa sen takaisin maate, jos nousee. Ei ole tarvinnut onneksi antaa tätä palautetta.
Today we went to Diesel's obedience class again. At first we focused on the long-distance control exercise in Obedience trial Class 2 where the handler leaves the dog in lying position and moves 5 metres away from the dog. There he commands the dog to sit up, lie down again, sit up again and once more to lie down and then returns to the dog. Diesel has difficulties in not moving his butt when doing this exercise. He often jumps up a little when sitting up and then crawls backwards a little when lying down. And when I take a longer distance from him, the mistakes graduate or he has difficulties in switching positions with the first command.
We also did some heelwork and I was told my left turn is not sharp and clear enough, also Diesel should control his butt better in the left turn.
Another thing to practise more is the 3 minute down-stay with handler out of sight. I can't train this much by myself, I need someone to watch over what Diesel is doing when I am out of sight. I need a helper who will immediately correct him if he decides to stand up or go search for me. Diesel whines a little when he is doing down-stay with me out of sight which is not good. My solution is that my helper who is watching over him will go to him when he is calm and quiet and reward him with a treat and repeat the command "down". This way I think Diesel will learn to not worry so much about not being able to see me; there is always someone around who will take care of him and tell him what to do.
So far so good... the helper has not yet had to correct him, only phraise and reward. :-)
Tänään oli ensimmäinen tämän vuoden hankikanto, joka kesti poikakoiratkin. Pikkuruinen Pöpönen on toki kipittänyt hangilla jo pitkään, eli niissä on ollut jokin maaginen kymmenen kilon painoraja. :-D
First time this year the snow carries Diesel!
Voi kun tämä olisi hienoa hiekkaa... Wish this was sand...
